Tulkkauksen alan koulutuksen tulevaisuuden näköaloja HUMAKissa

Viittomakielentulkin professio elää jälleen murroskautta. Tulkin työhön on tullut uusia elementtejä sekä KELA:n kilpailutukseen liittyvän alan uudelleen järjestäytymisen että tulkkauspalveluun oikeutetun asiakaskunnan heterogeenistymisen myötä. Tämä tarkoittaa sitä, että tulkin ammatillisiin valmiuksiin tulisi kuulua tulkkiyrityksessä toimimiseen liittyviä erilaisia valmiuksia sekä uudenlaista tulkkaukseen liittyvää osaamista. Tällaisiin tulkkiyrityksessä toimimiseen liittyviä osaamisalueita ovat toisaalta yleisemmin määriteltävät taidot, kuten alaistaidot tai työyhteisötaidot ja toisaalta muuhun kuin itse tulkkaukseen liittyviin käytännön toimintoihin liittyvä osaaminen (kuten tulkkivälitys). Uusia (tai uudehkoja) viittomakielentulkin toimenkuvaan liittyviä asiakasryhmiä ovat erityisesti sisäkorvaistutteen saaneiden ryhmä ja maahanmuuttajakuurot.  Lisäksi myös perinteinen viittomakielisten asiakasryhmä on muuttunut koostumukseltaan epäyhtenäisemmäksi siten, että siihen kuuluu kaikentyyppisiä asiakasryhmiä korkeasti koulutetuista sosiaalisesti syrjäytyneihin henkilöihin.  Tällaisten ryhmien toisistaan poikkeavat kielelliset valmiudet edellyttävät tulkilta hyvinkin erityyppistä osaamista.

Näihin päiviin asti viittomakielentulkin koulutuksen painopiste on ollut lähinnä suomalaisen viittomakielen oppimisessa ja suomenkieleltä suomalaiselle viittomakielelle (ja päinvastoin) tehtävässä tulkkauksessa. Viittomakielentulkin professio on siten nähty melko kapea-alaisena ja tarkkarajaisena ammattina. Edellä kuvatut muutokset haastavat kuitenkin tämän perinteisen näkemyksen viittomakielentulkin työstä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että myös koulutuksen tulisi uudistua ja pohtia painopisteensä uudelleen siten, että sekä tulkin laajentuneen toimenkuvan tuomiin, että erilaisiin asiakasryhmiin liittyviin tarpeisiin olisi mahdollista vastata ammatillisesti kestävällä tavalla. 

Edellä mainittuihin haasteisiin vastaamiseksi HUMAKissa on ryhdytty monenlaisiin käytännön toimenpiteisiin.  Esimerkiksi jo syksyllä 2013 voimaan tulevaan päivitettyyn opetussuunnitelmaan tullaan lisäämään tulkin työelämävalmiuksia koskevia opintoja. Samalla sekä suomalaisen viittomakielen että tulkkauksen pedagogiikkaa pyritään kehittämään. SVK :n pedagogiikkaa kehitetään vastaamaan luonnollista kielen omaksumista, joka tarkoittaa mm. ensimmäisenä opiskeluvuotena ymmärtämisen ensisijaisuutta sekä ”kielikylpymäistä” oppimisympäristöä erillisten sanalistojen opettelun ja tuottamisen pikkutarkan arvioinnin sijasta.  Tulkkauksen opetuksessa puolestaan lähestytään erilaisia viestintä- ja vuorovaikutustilanteita tietyssä kontekstissa (kuten työelämässä, terveydenhuollossa tai opiskelussa). Näissä ympäristöissä harjoitellaan tulkkausta erilaisten asiakkaiden kanssa. Opetuksessa pyritään irrottautumaan tulkkaustilanneajattelusta; sen sijaan tarkastellaan tulkin tehtävää erilaisissa viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa.

Uusiin tulkinkäyttäjäryhmiin liittyen HUMAKilla on puolestaan selkeää tiedonkeruuseen liittyvää tarvetta. Tästä syystä vuonna 2011 käynnistettiin sisäkorvaistutteen saaneita lapsia/nuoria koskeva hanke, jonka myötä toivomme saavamme lisää tietoa siitä, kuinka laaja tulkkauspalveluiden tarve kyseisessä ryhmässä on ja toisaalta, millaisia tulkkausmenetelmiä heidän kanssaan tulisi käyttää. Olemme myös pyrkineet keräämän tietoa maahanmuuttajakuuroille tehtävästä tulkkauksesta (mm. opinnäytetöiden avulla) ja kartoittaneet yleisemmin tulkkauksenalan toimijoiden näkemyksiä siitä, millaisena he tulkin työn tulevaisuuden näkevät. Lisäksi tavoitteenamme on tehdä selvitystyötä koskien myös perinteisempien asiakasryhmien kanssa käytettäviä viimeaikoina yleistyneitä tulkkausmenetelmiä (kuten kirjoitustulkkausta ja viitottua puhetta), jotka samanaikaisesti ovat relevantteja myös uudemmille asiakasryhmille tehtävässä tulkkauksessa. Aivan uuden koulutuksellisen suunnan avaamiseen liittyvä tavoite on puhevammaisille tehtävän tulkkauspalvelun koulutuksellisen tarpeen kartoittaminen ja sen pohtiminen, missä määrin kyseinen tulkkauspalvelua käyttävä ryhmä tulisi osaksi HUMAKin tulkkausalan koulutusta.

Pidemmän tähtäimen tavoitteenamme on viittomakielentulkin koulutuksen mittava uudistaminen. Peruslähtökohtana on tällöin tulkin työn muuttuviin haasteisiin vastaaminen eri asiakasryhmien tarpeita kunnioittavalla tavalla. Tavoitteena on tulkkien kouluttaminen, joiden ammatillinen fokus olisi ”sujuvan vuorovaikutuksen mahdollistaminen” entistäkin monipuolisemmalla tavalla.

Liisa Martikainen

pedagoginen yliopettaja

Teksti on alkuperäisesti kirjoitettu Kielisilta -lehteä varten ja se on julkaistu tiivistettynä KIelisillan numerossa 4/12