Heipparallaa, täällä kirjoittelee neljännen vuoden tulkkiopiskelija Kuopiosta! Olin suorittamassa tulkkausopintoihini kuuluvaa harjoittelua Otossa, jossa työskentelee tällä hetkellä 2 tulkkia ja yksi TKI-päällikkö (http://otto.humak.fi/opetustulkkikeskus-otto). Tykkäsin. Siellä ne tulkit vaan työskentelivät ja Mikko (edellä mainittu TKI-päällikkö) istui tietokoneen ääressä tekemässä erilaisia projekteja.
Oli tosi huippua, että sain harjoitella juuri Otossa, sillä se oli sopivalla etäisyydellä koulusta (sijaitsee samassa rakennuksessa). Niinpä pystyin kätevästi hoitamaan myös omia kouluun liittyviä asioita samalla kertaa. Harjoittelun aikana sain myös kattavan kuvan tulkin työstä, nimittäin kuukausipalkkaisen tulkin työhön kuuluu paljon muutakin kuin tulkkaus. Nykyään kun vastuu tulkkauspalveluista on siirtynyt Kelalle, tulkkaukset tulee raportoida niille tarkoitettuun ohjelmaan. Sinne kirjataan mm. tulkkauksen kesto, matka-ajat ja erilaiset lisät (mm. taktiililisä, opastus ym.). Opettelin tulkkaustilanteiden raportointia ja sain huomata, että se ei ole mitään helppoa hommaa. Tulkeillakin oli välillä vaikeuksia raportoinnin merkinnöissä. Välillä oli myös vapaampaa, sain toteuttaa luovaa puoltani tehden opetusmateriaalia.
Kiitollinen olen siitä, että tulkit ottivat minut mukaan keikoilleen, ja sain myös yrittää tulkkausta. Tästä iso kiitos kuuluu niille asiakkaille, ketkä minut tulkikseen suostuivat ottamaan J. Sain arvokasta kokemusta tulkkaustilanteesta ja palautetta tilanteen jälkeen. Tärkein harjoittelun anti oli varmaan se, että nyt tunnen itseni paremmin ja tiedän omat kykyni, mihin pystyn ja mihin pystyn vasta tulevaisuudessa. En vielä voi esimerkiksi mennä tulkkaamaan luentotilaisuutta, missä puhuja on nopeatempoinen, sillä en pysy mukana ja asioiden poisjättöä tapahtuu liikaa.
Lisäksi harjoittelu toi esiin niitä monia seikkoja, mistä koulussa puhutaan, mutta vasta työelämässä päästään kokemaan, esimerkiksi tulkin etiikkaan liittyvä puoluettomuus. Koulussa aiheesta on puhuttu, ja pohdittu erilaisia tilanteita että kuinka tulkin tulisi käyttäytyä. Harjoittelussa sain todeta, että ihan yksinkertaisessakin asiassa täytyy olla puolueeton, eikä saa antaa minkäänlaista vinkkiä asiakkaalle vaikka hän sitä pyytäisi. Itse olin tilanteessa jo sanomassa, mitä pitää tehdä, kunnes ymmärsin nopeasti että se ei kuulu tulkin tehtäviin. Tavallaan se kaikki opittu konkretisoitui harjoittelussa.
Elina Pietarinen
22.11.2011
27.10.2011
Kirjoitustulkkaus
Kirjoitustulkkausta käyttävät lähinnä huonokuuloiset ja kuuroutuneet henkilöt, mutta myös viittomakieliset asiakkaat ovat viime vuosina ottaneet kirjoitustulkin viittomakielentulkin rinnalle etenkin opiskelutulkkauksessa. Kirjoitustulkkauksessa kaikki mitä tilanteessa puhutaan, kirjoitetaan näkyväksi esimerkiksi tietokoneen ruudulle tai paperille. Kirjoitustulkkaus on niin sanottua kielen sisäistä tulkkausta, koska tulkki joutuu muokkaamaan tekstiä esim. tiivistämällä. Tulkki kuvailee tekstissä myös ympäristön muita ääniä, kuten puhelimen soittoa tai luonnosta kuuluvia ääniä.
Kirjoitustulkeista on pula erityisesti Pohjois-Suomessa.
Seuraavat kirjoitustulkkauksen erikoistumisopinnot alkavat tammikuussa 2012.
Teksti on osa HUMAK-uutiskirjettä
16.8.2011
Pelkoa, kauhua ja vähän muutakin
Siskontyttöni pääsi opiskelemaan unelma-ammattiinsa monen hakuyrityksen jälkeen. Opetusalan ihmisenä päässäni kuhisi hyviä neuvoja hänen opiskeluaan edistämään. Hillitsin itseni ja annoin vain yhden neuvon: mene vaihtoon! Olin tyytyväinen itsehillintääni, enkä mitenkään perustellut hänelle neuvoani. Epäilen kuitenkin, ettei minulla tuolloin ollut mielessäni korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian ajatuksia elinkeinoelämän monipuolistamisesta tai Suomen kilpailu- ja innovaatiokyvystä.
Ensimmäinen perusteluni suositukselleni kansainvälisestä vaihdosta on hieman hutera, mutta kelvannee nuorelle korkeakouluopiskelijalle ainakin ajoittain: kansainvälinen toiminta on hauskaa, antoisaa, yllättävää ja yksinkertaisesti kivaa.
Toinen perusteluni liittyy kansainvälisen toiminnan niin sanottuihin huonoihin puoliin:
itse kansainvälisessä toiminnassa mukana olleena tiedän, että kansainvälinen yhteistyö voi olla erittäin rasittavaa, pitkäpiimäistä, kaikella tapaa monimutkaista, hidasta ja kärsivällisyyttä koettelevaa. Se saattaa myös herättää pelkoa, kauhua, epäilystä omasta osaamisesta, kielitaidosta ja yleistä epävarmuuden tunnetta. Hyviksi tällaiset kokemukset muuttuvat varsin pian, sillä henkilö, joka selviää koettelemuksen hetkistä on henkilö, joka tuntee itsensä varsin hyvin, tietää aiempaa enemmän muista ihmisistä, antaa heille ja heidän ajatuksilleen tilaa.
Itselleni kuitenkin kaikkein tärkeintä on ollut mahdollisuus tulla perusluonnettani rohkeammaksi henkilöksi. Aristotelesta ja varmaan muitakin viisaita hyvin vapaamielisesti muokaten: rohkeus on parhaimmillaan hyve, joka auttaa yksilöä valitsemaan oikein ja tekemään oikeita asioita pelostaan huolimatta. Tämä on luonnollisesti keskeinen elämän eväs, josta kansainvälisessä vaihdossa voi saada maistiaisia.
Näyttää siis siltä, etten pohjimmiltani ole täysin eri linjoilla kansainvälisyysstrategiankaan kanssa. Rohkeutta tarvitaan paitsi hyvään elämään yleisesti, mutta myös strategian mainitsemassa innovaatiotoiminnassa: uusien, hyvien palvelumuotojen tarjoamisessa esimerkiksi tulkkien asiakkaille. Viittomakielen tulkkien yritykset kilpailutetaan Suomessa, mutta tulkkausalan yrityksen strateginen päämäärä voi olla myös kansainvälisillä markkinoilla toimiminen. Helsingin Sanomien Kuukausliitteessä (elokuu 2011) kerrottiin niin sanotuista born global -yrityksistä, jotka tähtäävät suoraan maailmanmarkkinoille. Tulkkauksen alalla tällainen ei ole tuikitavallista, mutta tällaisenkin tulkkiyrittäjän olen kansainvälisissä ympyröissä tavannut. Eli ei mahdotonta, mutta vaatii rohkeutta!
Hyvää lukuvuotta ja runsaasti kansainvälisiä kokemuksia kaikille vanhoille ja uusille opiskelijoille!
Ensimmäinen perusteluni suositukselleni kansainvälisestä vaihdosta on hieman hutera, mutta kelvannee nuorelle korkeakouluopiskelijalle ainakin ajoittain: kansainvälinen toiminta on hauskaa, antoisaa, yllättävää ja yksinkertaisesti kivaa.
Toinen perusteluni liittyy kansainvälisen toiminnan niin sanottuihin huonoihin puoliin:
itse kansainvälisessä toiminnassa mukana olleena tiedän, että kansainvälinen yhteistyö voi olla erittäin rasittavaa, pitkäpiimäistä, kaikella tapaa monimutkaista, hidasta ja kärsivällisyyttä koettelevaa. Se saattaa myös herättää pelkoa, kauhua, epäilystä omasta osaamisesta, kielitaidosta ja yleistä epävarmuuden tunnetta. Hyviksi tällaiset kokemukset muuttuvat varsin pian, sillä henkilö, joka selviää koettelemuksen hetkistä on henkilö, joka tuntee itsensä varsin hyvin, tietää aiempaa enemmän muista ihmisistä, antaa heille ja heidän ajatuksilleen tilaa.
Itselleni kuitenkin kaikkein tärkeintä on ollut mahdollisuus tulla perusluonnettani rohkeammaksi henkilöksi. Aristotelesta ja varmaan muitakin viisaita hyvin vapaamielisesti muokaten: rohkeus on parhaimmillaan hyve, joka auttaa yksilöä valitsemaan oikein ja tekemään oikeita asioita pelostaan huolimatta. Tämä on luonnollisesti keskeinen elämän eväs, josta kansainvälisessä vaihdossa voi saada maistiaisia.
Näyttää siis siltä, etten pohjimmiltani ole täysin eri linjoilla kansainvälisyysstrategiankaan kanssa. Rohkeutta tarvitaan paitsi hyvään elämään yleisesti, mutta myös strategian mainitsemassa innovaatiotoiminnassa: uusien, hyvien palvelumuotojen tarjoamisessa esimerkiksi tulkkien asiakkaille. Viittomakielen tulkkien yritykset kilpailutetaan Suomessa, mutta tulkkausalan yrityksen strateginen päämäärä voi olla myös kansainvälisillä markkinoilla toimiminen. Helsingin Sanomien Kuukausliitteessä (elokuu 2011) kerrottiin niin sanotuista born global -yrityksistä, jotka tähtäävät suoraan maailmanmarkkinoille. Tulkkauksen alalla tällainen ei ole tuikitavallista, mutta tällaisenkin tulkkiyrittäjän olen kansainvälisissä ympyröissä tavannut. Eli ei mahdotonta, mutta vaatii rohkeutta!
Hyvää lukuvuotta ja runsaasti kansainvälisiä kokemuksia kaikille vanhoille ja uusille opiskelijoille!
24.5.2011
Taas alkaa olla lukuvuosi paketissa
Onnea valmistuville!
Lähes kolmekymmentä amk-tutkinnon suorittanutta uuttaa viittomakielentulkkia lähtee HUMAKista maailmalle repussaan neljän vuoden aikana hankitut tiedot ja taidot tulkin mielenkiintoiseen ammattiin. Tulkkauspalveluyritykset avaavat ovensa, ottavat noviisit hoiviinsa ja vanhaa kisälli-mestari -periaatteella auttavat heitä kasvamaan ammatillisesti työelämän vaatimalle tasolle. Koulutus ja sen aikana tehdyt harjoittelut ovat hyvä pohja, jolle jokainen sitten rakentaa oman ammattiprofiilinsa. Opintojen loppuvaiheessa tehdyssä opinnäytetyössä yhdistyy saatu teoreettinen tieto ja käytännön taito tutkivaksi ammattilaisen työotteeksi.
"Tulkkina oleminen on kivaa!" Näin lausahti muutama vuosi sitten valmistunut tulkki. Aika kauan saa miettiä missä muussa ammatissa avautuu mahdollisuus niin monenlaisiin kokemuksiin - tulkki voi olla läsnä kaikissa inhimillisen elämän tilanteissa syntymästä kuolemaan. Tulkki voi olla tulkkaamassa synnytyksessä yhtä lailla kuin hautajaisissa, työpaikkakokouksissa yhtä lailla kuin teatteriesityksissä, pienen esikoululaisen aloittaessa opintietään yhtälailla kuin eläkkkeellä olevan mummon kansalaisopiston kudontapiirissä. Mikään ihmisen elämänkaareen liittyvä ei ole vierasta tulkeille.
Tänä keväänä valmistuu myös aikuiskoulutuksena perustutkinnon suorittaneita, jotka ovat aikaisemmin suorittaneet opistoasteen tutkinnon ja nyt työelämän ja perheen ohessa ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon.
Samoin tänä keväänä valmistuu myös ylemmän amk-tutkinnon suorittaneita. Heistä tulee kentälle työtään tutkivia tulkkeja tai organisaationsa esimiehiä. Heidän panoksensa koko viittomakieli- ja tulkkauslan kehittäjinä on merkittävä: opintoihin sisältyneet opinnäytteet, tutkimukset, tuovat alalle sellaista pitkään kaivattua tietoa, jota vain jo tulkkina toimineet, henkilökohtaista kokemusta omaavat tutkijat voivat tutkimuksensa kautta antaa.
Kiitokset mahtaville tulkkikouluttajille
Lehtorien, yliopettajien ja opintosihteerien työrupeama alkoi elo-syyskuun vaihteessa vastaanottamalla uudet, innokkaat tulkkiopiskelijat ja kesän jälkeen taas opintojensa pariin palaavat eri vaiheissa opintojaan olevat opiskelijat kampuksille. Lukuvuoden päätteessä on vielä edessä loppurutistus: valmistuvien opiskelijoiden arvioinnit, todistus portfolio- ja opinnäytetyölausuntoineen sekä uusien, syksyllä opintonsa aloittavien tulkkiopiskelijoiden valintakokeet. Siihen väliin on mahtunut kaikki mahdollinen tulkkien koulutukseen, viittomakielialan yksikköön ja HUMAKin kehittämiseen liittyvä.
TKI-HUMAK Otto ja sen opetustulkkikeskuksen väki on tuottanut tulkkaus- ja opetuspalveluita niitä tilaaville, ottanut tulkkiopiskelijoita mukaansa tutustumaan ammattilaisten työskentelyyn erilaisissa toimeksiannoissa ja ohjannut heitä käytännön tilanteissa hyvän ammattitaidon saavuttamiseksi. Oton tulkit ovat antaneet oman työskentelynsä kautta malleja toimia ammatillisesti ja eettisesti vaativissakin tilanteissa.
Teille kaikille, rakkaat VIKEläiset (VIKE tarkoittaa Viittomakielialan yksikköä), lämmin kiitos ja halaus panoksestanne kuluneen lukuvuoden aikana! Ihanaa ja rentouttavaa kesää - syksyllä meitä taas odottaa uudet haasteet.
Pitkän, kuuman kesän jälkeen
Vapaajaksojen ja kesälomien jälkeen palaamme taas kampuksille ja aloitamme lukuvuosisamban jo nyt keväällä tehtyjen suunnitelmien terävoittämisellä. Silloin saamme myös lisää tietoa ammattikorkeakoulumme rakenteellisesta kehittämisestä. Näemme mitä neljän yksityisen ammattikorkeakoulun liittouma 4Y käytännössä tarkoittaa - toivottavasti paljon rikastuttavaa yhteistyötä.
HUMAKin tulkkikouluttajiksi vakinaisiksi valitut ovat myös erinomaisesti työssään pysyneet - vanhempainvapaat, opintovapaat, vuorotteluvapaat normaaliin elämään lukien - siksi uskallan väittää, että myös tulkkien kouluttajana oleminen on kivaa!
Lähes kolmekymmentä amk-tutkinnon suorittanutta uuttaa viittomakielentulkkia lähtee HUMAKista maailmalle repussaan neljän vuoden aikana hankitut tiedot ja taidot tulkin mielenkiintoiseen ammattiin. Tulkkauspalveluyritykset avaavat ovensa, ottavat noviisit hoiviinsa ja vanhaa kisälli-mestari -periaatteella auttavat heitä kasvamaan ammatillisesti työelämän vaatimalle tasolle. Koulutus ja sen aikana tehdyt harjoittelut ovat hyvä pohja, jolle jokainen sitten rakentaa oman ammattiprofiilinsa. Opintojen loppuvaiheessa tehdyssä opinnäytetyössä yhdistyy saatu teoreettinen tieto ja käytännön taito tutkivaksi ammattilaisen työotteeksi.
"Tulkkina oleminen on kivaa!" Näin lausahti muutama vuosi sitten valmistunut tulkki. Aika kauan saa miettiä missä muussa ammatissa avautuu mahdollisuus niin monenlaisiin kokemuksiin - tulkki voi olla läsnä kaikissa inhimillisen elämän tilanteissa syntymästä kuolemaan. Tulkki voi olla tulkkaamassa synnytyksessä yhtä lailla kuin hautajaisissa, työpaikkakokouksissa yhtä lailla kuin teatteriesityksissä, pienen esikoululaisen aloittaessa opintietään yhtälailla kuin eläkkkeellä olevan mummon kansalaisopiston kudontapiirissä. Mikään ihmisen elämänkaareen liittyvä ei ole vierasta tulkeille.
Tänä keväänä valmistuu myös aikuiskoulutuksena perustutkinnon suorittaneita, jotka ovat aikaisemmin suorittaneet opistoasteen tutkinnon ja nyt työelämän ja perheen ohessa ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon.
Samoin tänä keväänä valmistuu myös ylemmän amk-tutkinnon suorittaneita. Heistä tulee kentälle työtään tutkivia tulkkeja tai organisaationsa esimiehiä. Heidän panoksensa koko viittomakieli- ja tulkkauslan kehittäjinä on merkittävä: opintoihin sisältyneet opinnäytteet, tutkimukset, tuovat alalle sellaista pitkään kaivattua tietoa, jota vain jo tulkkina toimineet, henkilökohtaista kokemusta omaavat tutkijat voivat tutkimuksensa kautta antaa.
Kiitokset mahtaville tulkkikouluttajille
Lehtorien, yliopettajien ja opintosihteerien työrupeama alkoi elo-syyskuun vaihteessa vastaanottamalla uudet, innokkaat tulkkiopiskelijat ja kesän jälkeen taas opintojensa pariin palaavat eri vaiheissa opintojaan olevat opiskelijat kampuksille. Lukuvuoden päätteessä on vielä edessä loppurutistus: valmistuvien opiskelijoiden arvioinnit, todistus portfolio- ja opinnäytetyölausuntoineen sekä uusien, syksyllä opintonsa aloittavien tulkkiopiskelijoiden valintakokeet. Siihen väliin on mahtunut kaikki mahdollinen tulkkien koulutukseen, viittomakielialan yksikköön ja HUMAKin kehittämiseen liittyvä.
TKI-HUMAK Otto ja sen opetustulkkikeskuksen väki on tuottanut tulkkaus- ja opetuspalveluita niitä tilaaville, ottanut tulkkiopiskelijoita mukaansa tutustumaan ammattilaisten työskentelyyn erilaisissa toimeksiannoissa ja ohjannut heitä käytännön tilanteissa hyvän ammattitaidon saavuttamiseksi. Oton tulkit ovat antaneet oman työskentelynsä kautta malleja toimia ammatillisesti ja eettisesti vaativissakin tilanteissa.
Teille kaikille, rakkaat VIKEläiset (VIKE tarkoittaa Viittomakielialan yksikköä), lämmin kiitos ja halaus panoksestanne kuluneen lukuvuoden aikana! Ihanaa ja rentouttavaa kesää - syksyllä meitä taas odottaa uudet haasteet.
Pitkän, kuuman kesän jälkeen
Vapaajaksojen ja kesälomien jälkeen palaamme taas kampuksille ja aloitamme lukuvuosisamban jo nyt keväällä tehtyjen suunnitelmien terävoittämisellä. Silloin saamme myös lisää tietoa ammattikorkeakoulumme rakenteellisesta kehittämisestä. Näemme mitä neljän yksityisen ammattikorkeakoulun liittouma 4Y käytännössä tarkoittaa - toivottavasti paljon rikastuttavaa yhteistyötä.
HUMAKin tulkkikouluttajiksi vakinaisiksi valitut ovat myös erinomaisesti työssään pysyneet - vanhempainvapaat, opintovapaat, vuorotteluvapaat normaaliin elämään lukien - siksi uskallan väittää, että myös tulkkien kouluttajana oleminen on kivaa!
21.3.2011
Näytön paikka
Työ, toimenkuva ja tittelit ovat kohdallani vaihtuneet tiuhaan tahtiin viime vuosien aikana, mutta yksi asia on pysynyt: keväisin kiihtyvä opinnäytetyöohjausrytmi tulkkiopiskelijoiden pinnistellessä töidensä parissa. He ovat enemmän tai vähemmän uppoutuneet aiheisiinsa ja useampi kuin yksi on vakuuttunut siitä, ettei työ tule koskaan valmiiksi. Monilla on epäilys koko touhun järkevyydestä.
Opinnäytetyössä on kirjaimellisesti kyse opista, näyttämisestä ja työstä. Me opinnäytetyöohjaajat aina korostamme täsmällistä aiheen rajausta, joten rajaan blogini käsittelemään "oppia" ja "työtä". Ulottuvuus "näyte" jää seuraavien blogikirjoittajien harteille.
Oppi
Opinnäytetyössä on ensisijaisesti kyse oppimisesta. Oppimisessa on taasen kyse muutoksesta, ja kuten tiedämme muuttuminen on tuskallista. Varsinkin se, että muuttaa käsitystään itsestään on työlästä. Viittomakielen tulkiksi opiskelevat ovat pääosin nuoria naisia. Kyseiselle ihmisryhmälle on tyypillistä muun muassa oman älyn aliarvioiminen (tämä tieto kumpuaa paitsi työskentelystä opiskelijoiden kanssa, mutta myös muinaisesta historiastani nuorena naisena). Tämä yhdistettynä ajatukseen siitä, että "olen käytännön ihminen" johtaa osan opiskelijoita käymään läpi varsin ahdistavan prosessin. Kyseinen prosessi ei liity itse opinnäytetyöhön tai sen asettamiin haasteisiin. Kyse on siitä, että opiskelija joutuu myöntämään itselleen, ettei omassa älyssä ja ajattelun taidoissa ole mitään perustavanlaatuista vikaa, joka estäisi opinnäytetyön tekemisen.
Miksi tulkin pitää ajatella?
Opinnäytetyönteko vaatii siis ainakin jossain määrin ajattelua, mutta pitääkö tulkin vielä ajatella opintojen jälkeenkin? Pelkäänpä pahoin, että pitää. Olen saanut epäilyksiini vahvistusta muun muassa tekeillä olevasta opinnäytetyöstä, johon tämän kappaleen teksti pitkälti pohjautuu (kiitokset yamk-opiskelija Silberstein 2011, sivunumero ehkä vielä hakusessa). Silberstein toteaa työssään (kaikenmaailman lähteisiin asiallisesti vedoten), että tulkin työ on praktista vaan ei teknistä. Tällä hän tarkoittaa sitä, että vaikka tulkin ammatti perustuu tietyllä tapaa teknisiin taitoihin, näitä taitoja käytetään hyvin monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tulkilla tulee olla siis pitkällekehittynyttä tieto-taitoa, pelkät tekniset taidot eivät riitä. Tässä kohtaa mukaan tulevat siis ajattelun taidot, joita muun muassa opinnäytetyöprosessissa hiotaan.
Silberstein käyttää tulkin ammmatin yhteydessä myös käsitettä "praktinen tieto", mikä hänen mukaansa kehittyy aktiivisella reflektoinnilla. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kirjoittamalla ja väitän, ennenkaikkea ajattelemalla. Eli: selvitäkseen & kehittyäkseen ammatissaan, tulkin täytyy olla valmis ajatustyöhön.
Työ
Työn teko on tietty aina rasittavaa, mutta opinnäytetyön yhteydessä siltä ei voi välttyä.
Toivotan asian parissa puurtaville antoisia hetkiä ajattelutyön parissa!
PS
Onkohan opiskelijoiden päähän koskaan juolahtanut kuinka paljon ohjaajat oppivat töitä lukiessaan...
Opinnäytetyössä on kirjaimellisesti kyse opista, näyttämisestä ja työstä. Me opinnäytetyöohjaajat aina korostamme täsmällistä aiheen rajausta, joten rajaan blogini käsittelemään "oppia" ja "työtä". Ulottuvuus "näyte" jää seuraavien blogikirjoittajien harteille.
Oppi
Opinnäytetyössä on ensisijaisesti kyse oppimisesta. Oppimisessa on taasen kyse muutoksesta, ja kuten tiedämme muuttuminen on tuskallista. Varsinkin se, että muuttaa käsitystään itsestään on työlästä. Viittomakielen tulkiksi opiskelevat ovat pääosin nuoria naisia. Kyseiselle ihmisryhmälle on tyypillistä muun muassa oman älyn aliarvioiminen (tämä tieto kumpuaa paitsi työskentelystä opiskelijoiden kanssa, mutta myös muinaisesta historiastani nuorena naisena). Tämä yhdistettynä ajatukseen siitä, että "olen käytännön ihminen" johtaa osan opiskelijoita käymään läpi varsin ahdistavan prosessin. Kyseinen prosessi ei liity itse opinnäytetyöhön tai sen asettamiin haasteisiin. Kyse on siitä, että opiskelija joutuu myöntämään itselleen, ettei omassa älyssä ja ajattelun taidoissa ole mitään perustavanlaatuista vikaa, joka estäisi opinnäytetyön tekemisen.
Miksi tulkin pitää ajatella?
Opinnäytetyönteko vaatii siis ainakin jossain määrin ajattelua, mutta pitääkö tulkin vielä ajatella opintojen jälkeenkin? Pelkäänpä pahoin, että pitää. Olen saanut epäilyksiini vahvistusta muun muassa tekeillä olevasta opinnäytetyöstä, johon tämän kappaleen teksti pitkälti pohjautuu (kiitokset yamk-opiskelija Silberstein 2011, sivunumero ehkä vielä hakusessa). Silberstein toteaa työssään (kaikenmaailman lähteisiin asiallisesti vedoten), että tulkin työ on praktista vaan ei teknistä. Tällä hän tarkoittaa sitä, että vaikka tulkin ammatti perustuu tietyllä tapaa teknisiin taitoihin, näitä taitoja käytetään hyvin monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tulkilla tulee olla siis pitkällekehittynyttä tieto-taitoa, pelkät tekniset taidot eivät riitä. Tässä kohtaa mukaan tulevat siis ajattelun taidot, joita muun muassa opinnäytetyöprosessissa hiotaan.
Silberstein käyttää tulkin ammmatin yhteydessä myös käsitettä "praktinen tieto", mikä hänen mukaansa kehittyy aktiivisella reflektoinnilla. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kirjoittamalla ja väitän, ennenkaikkea ajattelemalla. Eli: selvitäkseen & kehittyäkseen ammatissaan, tulkin täytyy olla valmis ajatustyöhön.
Työ
Työn teko on tietty aina rasittavaa, mutta opinnäytetyön yhteydessä siltä ei voi välttyä.
Toivotan asian parissa puurtaville antoisia hetkiä ajattelutyön parissa!
PS
Onkohan opiskelijoiden päähän koskaan juolahtanut kuinka paljon ohjaajat oppivat töitä lukiessaan...
25.2.2011
Viittomakielialalta ja tulkkauksesta
Viittomakielen tulkit – kahden kielen ja kulttuurin asiantuntijat
HUMAKin viittomakielialan yksikkö aloittaa blogien kirjoittamisen – tämä on niistä ihan ensimmäinen. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni kirjoittaa ja kertoo tästä meidän mielenkiintoisesta maailmastamme – olemme kahden kielen ja kulttuurin asiantuntijoita, viittomakielen tulkkien kouluttajia, viittomakielialan toimijoita ja kehittäjiä.
Viittomakielialan koulutuksen historia on suhteellisen lyhyt – ensimmäiset ammatillisen opistoasteen koulutuksen saaneet tulkit valmistuivat vuonna 1988. Kuurot ovat kuitenkin käyttäneet kautta aikojen keskinäisessä kommunikoinnissaan viittomakieltä. Kuurojen Liitto aloitti viittomakielen asioimistulkkien kouluttamisen 1970-luvun lopussa – aluksi koulutus oli vain tulkkauksen parin viikon lyhytkursseja niille, jotka jo osasivat viittomakieltä esim. kuuron perheenjäsenen vuoksi. Korkeakoulututkinnon on voinut suorittaa vuodesta 1998 lukien. Tällä hetkellä yksikössämme voi opiskella viittomakielen tulkin perustutkinnon lisäksi myös suomenkielisen tai englanninkielisen ylemmän tutkinnon.
Koulutetuilla viittomakielen tulkeilla on ollut merkittävä asema viittomakielisen yhteisön yhteiskunnallisen statuksen nostamisessa – toimivan tulkkauspalvelun kautta eri-ikäiset viittomakieliset ovat tasavertaisia kaikilla elämän alueilla: he voivat lähteä opiskelemaan mieleiseensä ammattiin, toiselta asteelta aina korkeakouluun, sijoittua työyhteisössään erilaisiin tehtäviin, harrastaa vapaa-aikanaan mitä vaan, osallistua politiikkaan, seurakuntahallintoon, erilaisten yhdistysten toimintaan – mihin vain.
Tulkit rakentavat kahden kielen ja kulttuurin välille sillan- tulkit ovat omalta osaltaan edesauttamassa viittomakielisten osallistumista ja oman elämänsä herruuden rakentamista kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Viittomakielen tulkkiopiskelijoista ja tulkeista tulee kahden maailman – viittomakielisen ja valtakulttuurin – kansalaisia. Neljässä opiskeluvuodessa se tuntuu lähes kohtuuttomalta tavoitteelta kaiken tulkkauksen ja kääntämisen teorian ja käytännön harjoittelun lisäksi. Tosi on, että tähän kaikkeen kypsyy ja kehittyy syvällisemmin vasta työelämässä! Koulutuksessa pystytään antamaan hyvät eväät loppuelämän kestävälle matkalle hyväksi tulkiksi, mutta työelämän vastattavaksi jää luoda mahdollisuudet jatkuvalle ammatilliselle kasvulle ja kehitykselle. Erilaisilla aikuiskoulutustuotteilla annamme mahdollisuuksia jatko- ja täydennyskouluttautumiseen.
Vuosi 2010 oli merkittävä koko viittomakieli- ja tulkkausalan historiassa: uusi tulkkauspalvelulaki astui voimaan, tulkkauspalvelut siirtyivät Kelan vastattavaksi, Kuurojen Liitto julkisti Suomen viittomakielten kielipoliittisen ohjelman sekä ensimmäiset viittomakielen tulkin ylemmän tutkinnon suorittaneet valmistuivat.
Kaikki edellä mainitut asiat vaikuttavat erittäin merkittävästi koko alan kehittymiseen, mutta ennen muuta ne asettavat suuria haasteita meille kouluttajille! Mutta yhdestä asiasta voidaan olla varmoja: koko viittomakielialan yksikön henkilöstö tekee työtä koko sydämellään, jotta mahdollisimman moniin työelämän tuomiin haasteisiin voitaisiin vastata!
Pirkko Mikkonen, koulutusjohtaja, HUMAK
HUMAKin viittomakielialan yksikkö aloittaa blogien kirjoittamisen – tämä on niistä ihan ensimmäinen. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni kirjoittaa ja kertoo tästä meidän mielenkiintoisesta maailmastamme – olemme kahden kielen ja kulttuurin asiantuntijoita, viittomakielen tulkkien kouluttajia, viittomakielialan toimijoita ja kehittäjiä.
Viittomakielialan koulutuksen historia on suhteellisen lyhyt – ensimmäiset ammatillisen opistoasteen koulutuksen saaneet tulkit valmistuivat vuonna 1988. Kuurot ovat kuitenkin käyttäneet kautta aikojen keskinäisessä kommunikoinnissaan viittomakieltä. Kuurojen Liitto aloitti viittomakielen asioimistulkkien kouluttamisen 1970-luvun lopussa – aluksi koulutus oli vain tulkkauksen parin viikon lyhytkursseja niille, jotka jo osasivat viittomakieltä esim. kuuron perheenjäsenen vuoksi. Korkeakoulututkinnon on voinut suorittaa vuodesta 1998 lukien. Tällä hetkellä yksikössämme voi opiskella viittomakielen tulkin perustutkinnon lisäksi myös suomenkielisen tai englanninkielisen ylemmän tutkinnon.
Koulutetuilla viittomakielen tulkeilla on ollut merkittävä asema viittomakielisen yhteisön yhteiskunnallisen statuksen nostamisessa – toimivan tulkkauspalvelun kautta eri-ikäiset viittomakieliset ovat tasavertaisia kaikilla elämän alueilla: he voivat lähteä opiskelemaan mieleiseensä ammattiin, toiselta asteelta aina korkeakouluun, sijoittua työyhteisössään erilaisiin tehtäviin, harrastaa vapaa-aikanaan mitä vaan, osallistua politiikkaan, seurakuntahallintoon, erilaisten yhdistysten toimintaan – mihin vain.
Tulkit rakentavat kahden kielen ja kulttuurin välille sillan- tulkit ovat omalta osaltaan edesauttamassa viittomakielisten osallistumista ja oman elämänsä herruuden rakentamista kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Viittomakielen tulkkiopiskelijoista ja tulkeista tulee kahden maailman – viittomakielisen ja valtakulttuurin – kansalaisia. Neljässä opiskeluvuodessa se tuntuu lähes kohtuuttomalta tavoitteelta kaiken tulkkauksen ja kääntämisen teorian ja käytännön harjoittelun lisäksi. Tosi on, että tähän kaikkeen kypsyy ja kehittyy syvällisemmin vasta työelämässä! Koulutuksessa pystytään antamaan hyvät eväät loppuelämän kestävälle matkalle hyväksi tulkiksi, mutta työelämän vastattavaksi jää luoda mahdollisuudet jatkuvalle ammatilliselle kasvulle ja kehitykselle. Erilaisilla aikuiskoulutustuotteilla annamme mahdollisuuksia jatko- ja täydennyskouluttautumiseen.
Vuosi 2010 oli merkittävä koko viittomakieli- ja tulkkausalan historiassa: uusi tulkkauspalvelulaki astui voimaan, tulkkauspalvelut siirtyivät Kelan vastattavaksi, Kuurojen Liitto julkisti Suomen viittomakielten kielipoliittisen ohjelman sekä ensimmäiset viittomakielen tulkin ylemmän tutkinnon suorittaneet valmistuivat.
Kaikki edellä mainitut asiat vaikuttavat erittäin merkittävästi koko alan kehittymiseen, mutta ennen muuta ne asettavat suuria haasteita meille kouluttajille! Mutta yhdestä asiasta voidaan olla varmoja: koko viittomakielialan yksikön henkilöstö tekee työtä koko sydämellään, jotta mahdollisimman moniin työelämän tuomiin haasteisiin voitaisiin vastata!
Pirkko Mikkonen, koulutusjohtaja, HUMAK
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)