Viittomakielentulkin
professio elää jälleen murroskautta. Tulkin työhön on tullut uusia elementtejä
sekä KELA:n kilpailutukseen liittyvän alan uudelleen järjestäytymisen että
tulkkauspalveluun oikeutetun asiakaskunnan heterogeenistymisen myötä. Tämä
tarkoittaa sitä, että tulkin ammatillisiin valmiuksiin tulisi kuulua
tulkkiyrityksessä toimimiseen liittyviä erilaisia valmiuksia sekä uudenlaista
tulkkaukseen liittyvää osaamista. Tällaisiin tulkkiyrityksessä toimimiseen
liittyviä osaamisalueita ovat toisaalta yleisemmin määriteltävät taidot, kuten
alaistaidot tai työyhteisötaidot ja toisaalta muuhun kuin itse tulkkaukseen
liittyviin käytännön toimintoihin liittyvä osaaminen (kuten tulkkivälitys).
Uusia (tai uudehkoja) viittomakielentulkin toimenkuvaan liittyviä asiakasryhmiä
ovat erityisesti sisäkorvaistutteen saaneiden ryhmä ja maahanmuuttajakuurot. Lisäksi myös perinteinen viittomakielisten
asiakasryhmä on muuttunut koostumukseltaan epäyhtenäisemmäksi siten, että
siihen kuuluu kaikentyyppisiä asiakasryhmiä korkeasti koulutetuista
sosiaalisesti syrjäytyneihin henkilöihin.
Tällaisten ryhmien toisistaan poikkeavat kielelliset valmiudet
edellyttävät tulkilta hyvinkin erityyppistä osaamista.
Näihin päiviin asti
viittomakielentulkin koulutuksen painopiste on ollut lähinnä suomalaisen
viittomakielen oppimisessa ja suomenkieleltä suomalaiselle viittomakielelle (ja
päinvastoin) tehtävässä tulkkauksessa. Viittomakielentulkin professio on siten
nähty melko kapea-alaisena ja tarkkarajaisena ammattina. Edellä kuvatut
muutokset haastavat kuitenkin tämän perinteisen näkemyksen viittomakielentulkin
työstä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että myös koulutuksen tulisi uudistua ja
pohtia painopisteensä uudelleen siten, että sekä tulkin laajentuneen
toimenkuvan tuomiin, että erilaisiin asiakasryhmiin liittyviin tarpeisiin olisi
mahdollista vastata ammatillisesti kestävällä tavalla.
Edellä mainittuihin
haasteisiin vastaamiseksi HUMAKissa on ryhdytty monenlaisiin käytännön
toimenpiteisiin. Esimerkiksi jo syksyllä
2013 voimaan tulevaan päivitettyyn opetussuunnitelmaan tullaan lisäämään tulkin
työelämävalmiuksia koskevia opintoja. Samalla sekä suomalaisen viittomakielen että
tulkkauksen pedagogiikkaa pyritään kehittämään. SVK
:n pedagogiikkaa kehitetään vastaamaan luonnollista
kielen omaksumista, joka tarkoittaa mm. ensimmäisenä opiskeluvuotena
ymmärtämisen ensisijaisuutta sekä ”kielikylpymäistä” oppimisympäristöä
erillisten sanalistojen opettelun ja tuottamisen pikkutarkan arvioinnin
sijasta. Tulkkauksen
opetuksessa puolestaan lähestytään erilaisia viestintä- ja
vuorovaikutustilanteita tietyssä kontekstissa (kuten työelämässä,
terveydenhuollossa tai opiskelussa). Näissä ympäristöissä harjoitellaan
tulkkausta erilaisten asiakkaiden kanssa. Opetuksessa pyritään irrottautumaan tulkkaustilanneajattelusta; sen sijaan
tarkastellaan tulkin tehtävää erilaisissa viestintä- ja
vuorovaikutustilanteissa.
Uusiin tulkinkäyttäjäryhmiin
liittyen HUMAKilla on puolestaan selkeää tiedonkeruuseen liittyvää tarvetta.
Tästä syystä vuonna 2011 käynnistettiin sisäkorvaistutteen saaneita
lapsia/nuoria koskeva hanke, jonka myötä toivomme saavamme lisää tietoa siitä,
kuinka laaja tulkkauspalveluiden tarve kyseisessä ryhmässä on ja toisaalta,
millaisia tulkkausmenetelmiä heidän kanssaan tulisi käyttää. Olemme myös
pyrkineet keräämän tietoa maahanmuuttajakuuroille tehtävästä tulkkauksesta (mm.
opinnäytetöiden avulla) ja kartoittaneet yleisemmin tulkkauksenalan toimijoiden
näkemyksiä siitä, millaisena he tulkin työn tulevaisuuden näkevät. Lisäksi
tavoitteenamme on tehdä selvitystyötä koskien myös perinteisempien
asiakasryhmien kanssa käytettäviä viimeaikoina yleistyneitä tulkkausmenetelmiä
(kuten kirjoitustulkkausta ja viitottua puhetta), jotka samanaikaisesti ovat
relevantteja myös uudemmille asiakasryhmille tehtävässä tulkkauksessa. Aivan
uuden koulutuksellisen suunnan avaamiseen liittyvä tavoite on puhevammaisille
tehtävän tulkkauspalvelun koulutuksellisen tarpeen kartoittaminen ja sen pohtiminen,
missä määrin kyseinen tulkkauspalvelua käyttävä ryhmä tulisi osaksi HUMAKin
tulkkausalan koulutusta.
Pidemmän tähtäimen
tavoitteenamme on viittomakielentulkin koulutuksen mittava uudistaminen. Peruslähtökohtana
on tällöin tulkin työn muuttuviin haasteisiin vastaaminen eri asiakasryhmien
tarpeita kunnioittavalla tavalla. Tavoitteena on tulkkien kouluttaminen, joiden
ammatillinen fokus olisi ”sujuvan vuorovaikutuksen mahdollistaminen” entistäkin
monipuolisemmalla tavalla.
Liisa Martikainen
pedagoginen yliopettaja
Teksti on alkuperäisesti kirjoitettu Kielisilta -lehteä varten ja se on julkaistu tiivistettynä KIelisillan numerossa 4/12