Työ, toimenkuva ja tittelit ovat kohdallani vaihtuneet tiuhaan tahtiin viime vuosien aikana, mutta yksi asia on pysynyt: keväisin kiihtyvä opinnäytetyöohjausrytmi tulkkiopiskelijoiden pinnistellessä töidensä parissa. He ovat enemmän tai vähemmän uppoutuneet aiheisiinsa ja useampi kuin yksi on vakuuttunut siitä, ettei työ tule koskaan valmiiksi. Monilla on epäilys koko touhun järkevyydestä.
Opinnäytetyössä on kirjaimellisesti kyse opista, näyttämisestä ja työstä. Me opinnäytetyöohjaajat aina korostamme täsmällistä aiheen rajausta, joten rajaan blogini käsittelemään "oppia" ja "työtä". Ulottuvuus "näyte" jää seuraavien blogikirjoittajien harteille.
Oppi
Opinnäytetyössä on ensisijaisesti kyse oppimisesta. Oppimisessa on taasen kyse muutoksesta, ja kuten tiedämme muuttuminen on tuskallista. Varsinkin se, että muuttaa käsitystään itsestään on työlästä. Viittomakielen tulkiksi opiskelevat ovat pääosin nuoria naisia. Kyseiselle ihmisryhmälle on tyypillistä muun muassa oman älyn aliarvioiminen (tämä tieto kumpuaa paitsi työskentelystä opiskelijoiden kanssa, mutta myös muinaisesta historiastani nuorena naisena). Tämä yhdistettynä ajatukseen siitä, että "olen käytännön ihminen" johtaa osan opiskelijoita käymään läpi varsin ahdistavan prosessin. Kyseinen prosessi ei liity itse opinnäytetyöhön tai sen asettamiin haasteisiin. Kyse on siitä, että opiskelija joutuu myöntämään itselleen, ettei omassa älyssä ja ajattelun taidoissa ole mitään perustavanlaatuista vikaa, joka estäisi opinnäytetyön tekemisen.
Miksi tulkin pitää ajatella?
Opinnäytetyönteko vaatii siis ainakin jossain määrin ajattelua, mutta pitääkö tulkin vielä ajatella opintojen jälkeenkin? Pelkäänpä pahoin, että pitää. Olen saanut epäilyksiini vahvistusta muun muassa tekeillä olevasta opinnäytetyöstä, johon tämän kappaleen teksti pitkälti pohjautuu (kiitokset yamk-opiskelija Silberstein 2011, sivunumero ehkä vielä hakusessa). Silberstein toteaa työssään (kaikenmaailman lähteisiin asiallisesti vedoten), että tulkin työ on praktista vaan ei teknistä. Tällä hän tarkoittaa sitä, että vaikka tulkin ammatti perustuu tietyllä tapaa teknisiin taitoihin, näitä taitoja käytetään hyvin monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tulkilla tulee olla siis pitkällekehittynyttä tieto-taitoa, pelkät tekniset taidot eivät riitä. Tässä kohtaa mukaan tulevat siis ajattelun taidot, joita muun muassa opinnäytetyöprosessissa hiotaan.
Silberstein käyttää tulkin ammmatin yhteydessä myös käsitettä "praktinen tieto", mikä hänen mukaansa kehittyy aktiivisella reflektoinnilla. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kirjoittamalla ja väitän, ennenkaikkea ajattelemalla. Eli: selvitäkseen & kehittyäkseen ammatissaan, tulkin täytyy olla valmis ajatustyöhön.
Työ
Työn teko on tietty aina rasittavaa, mutta opinnäytetyön yhteydessä siltä ei voi välttyä.
Toivotan asian parissa puurtaville antoisia hetkiä ajattelutyön parissa!
PS
Onkohan opiskelijoiden päähän koskaan juolahtanut kuinka paljon ohjaajat oppivat töitä lukiessaan...
