Käytävien seinät ovat vitivalkoiset, ilman harmaita nirhautumia, tummia sormenjälkiä ja neulojen jättämiä pienenpieniä jälkiä. Maali tuoksuu, kulman takana minut yllättää uudella laattalattialla oleva piikkauskone ja kesken työpäivän ajatukseni keskeyttää hetkeksi porakoneen viiltävä, säröääninen laulu. Katson ikkunasta ulos ja näen purkulavan, kuulen työmiesten keskustelun. Samalla näen puiden vehreyden: ne ovat edelleen täynnä kesän valon painoa ja oksilla istuneiden lintujen kertomuksia. Puut eivät tiedä vielä syksystä, aavistavat ehkä vain.
Kesän aikana on hajotettu seiniä, kannettu laastia ja muuttolaatikoita, purettu, rakennettu, asennettu, säädetty, huudettu, korjattu, kiroiltu, ja viimeistelty tiloja monella paikkakunnalla. Uusien ja remontoitujen tilojen lisäksi olemme jo hulahtaneet muun uuden keskelle. Humanistisen ammattikorkeakoulun uusi organisaatiomalli, uudistunut opetussuunnitelma, uusi pedagoginen malli, uusia kumppaneita, uusia työkavereita. Kaiken taustalla koko suomalaisen koulutuspolitiikan uudet suuntaukset ja linjaukset sekä kovat säästötavoitteet leikkureineen. Monenlainen uutuus, outous ja tuntemattomuus näyttäytyy välillä arjessa haparointeina ja etsimisenä. Muutoksen voima on pyörteisen kosken voimaa: se menee vain eteenpäin, löytää uoman edetäkseen jos sitä ei ole. Valmiita uomia ei aina ole, vaikka pyrimme niitä myös valmiiksi rakentamaan tai ainakin miettimään uoman suunnan ja paikan.
Löydämme, kokeilemme, epäonnistumme ja teemme. Opettelemme sanomaan toimialan nimen oikein, harjoittelemme uudenlaisia työtapoja monialaisessa työyhteisössä ja alueyksikössä, mietimme miten toimimme tarkoituksenmukaisella tavalla. Vauhti, pelko ja pyörrytys tuntuu välillä samanlaiselta kuin lapsena karusellissa. Mietimme yhdessä lehtoreiden kanssa millaisia viestintätapoja tarvitsemme, miten huolehdimme opiskelijoista, toisistamme ja työyhteisöstä, joka monien muiden organisaatioiden lailla on uuden edessä.
Samaan aikaan suunnittelemme mitä syksyn aikana teemme opiskelijoiden kanssa ja millaisia oppimisympäristöjä sekä oppimisen ja osaamisen paikkoja voi olla. Kirjasto, ANTI-festivaalit, supersyysloma, seminaari, koripallokenttä, Kelan virastorakennus, Kuopion tori - paikat eivät lopu. Pohdimme mitä voimme tehdä yhdessä ja mitä voimme oppia toisiltamme. Saamme ideoita toisiltamme ja opimme toisiltamme. Yksi kollega osaa käyttää voimauttavaa valokuvaa menetelmänä, toinen tietää miten saada ryhmä kuin ryhmä toimimaan, kolmas osaa ohjata dialogisesti, neljäs soveltaa nopeasti opit työelämään, viides tietää miten tavoitteet tarjoillaan napakkana pakettina…
Oppia voi monella tavalla ja monessa paikassa. Opiskelijat osaavat valtavasti eri asioita ja heidän joukostaan löytyy melonnan, kalliokiipeilyn, skräppäyksen, musiikin, valokuvauksen, kirjoittamisen ja ilmaisutaidon osaajia. Opiskelijat ovat voimavara ja lähtökohta tälle kaikelle. Ammattikorkeakoulut ovat opiskelijoita varten, heidän kouluttamistaan muuttuvan työelämän tarpeisiin. Lehtorin mielessä on kuhinaa, kihinää ja odotusta. Tervetuloa oppimaan yhdessä uudet ja vanhat opiskelijat – täällä me jo olemme!
Hanna-Kaisa Turja
Lehtori
