Ammattina kirjoitustulkkaus

Kirjoitustulkki on simultaanitulkki, joka kirjoittaa yhtä aikaa puhujan puhuessa. Hän muokkaa kuulemansa luettavassa muodossa helpommin ymmärrettäväksi puuttumatta kuitenkaan puheen sisältöön tai sävyyn.

Perusammattitaito hankitaan Kirjoitustulkkauksen erikoistumisopintojen avulla. Seuraava vuoden kestävä koulutus alkaa HUMAKissa tammikuussa 2013. Haku siihen on 15.10. – 12.11. 2012.

Satakunnassa kirjoitustulkkina toimiva Merja Tuuloskorpi vastasi kirjoitustulkin ammattia koskeviin kysymyksiin:

Miten sinusta tuli kirjoitustulkki?
- Minulla on noin 25 vuoden kokemus konekirjoitustyöstä, lääkärien sanelujen purkamisesta sairaalassa. Sain tietää kirjoitustulkin koulutuksesta hyvältä ystävältäni, joka lähti opiskelemaan viittomakielentulkiksi. Kävin sitten HUMAKiin kirjoitustulkkikoulutuksen.

Mitä henkilökohtaisia ominaisuuksia kirjoitustulkilla tulisi olla?
- Hyvä kirjoitustulkki on nopea kirjoittaja, jolla on hyvä yleissivistys. Hän osaa tiivistää tekstiä ja kirjoittaa hyvää suomen kieltä. Luonteeltaan hän on sopeutumiskykyinen ja asiakkaat huomioon ottava.

Miten kuvailisit työtäsi?
- Työn vaihtelevuus kaikin puolin tekee työstä mielenkiintoista ja mukavaa, toteaa Tuuloskorpi. Hän kuvailee normaalia työpäiväänsä erittäin vaihtelevaksi. Työ on säännöllisen epäsäännöllistä. Työajat, työpaikat, paikkakunnat ja asiakkaat vaihtelevat. Mukavinta työssä on itse tulkkauksen lisäksi mukavat asiakkaat ja mielenkiintoiset tulkkaustilanteet.

Millaiset ovat kirjoitustulkkien työllistymismahdollisuudet?
- Kirjoitustulkin työ on kokemukseni mukaan hyvin kausiluonteista. Kesät ja vuodenvaihde ovat hyvin hiljaista aikaa, töitä on vähän. Kevättalvi, kevät ja syksy taas ovat kiireisiä, töitä on paljon. Työtilanne vaihtelee alueittain, mutta tällä hetkellä uskoisin tulkkien työllistyvän keskimäärin hyvin.

• Lisätietoja HUMAKin Kirjoitustulkkauksen erikoistumisopinnoista
• Suomen kirjoitustulkit 

Levottomat kädet

Levottomat kädet ruokapöydässä piirtämässä ainutkertaista koreografiaa ilmaan, kun kuvittelen, ettei pelkkä puhe riitä. Niitä ei pysty hillitsemään, sillä ne haluavat olla osa keskustelua – selvästikin. Näiden levottomien käsien vuoksi, olen joutunut pulittamaan aikoinaan viisi markkaa (!) lattialle ruokailun yhteydessä huidotun, pirstaleiksi särkyneen lautasen vuoksi.

Levottomat kädet tanssimassa tietokoneen koskettimilla. Loputtomasti alkuja ja loppuja. Keskeneräisiä ja valmiita ajatuksia. Pitkiä ja monimutkaisia rakenteita. Tiivistämistä, oivalluksia,  palautetta, kysymyksiä, iloa, ohjeita, kirjaimia, hymiöitä. Parhaimmillaan tuottamassa tärkeitä sanoja.

Levottomat kädet taskussa. Avaimet. Viiden sentin kolikko. Tammenterho?!? Miten se on sinne joutunut. Ajatukset vaeltavat lapsiini ja kaikkeen siihen, mikä elämässä on tärkeää. Hypistelen viiden sentin kolikkoa ja yht’ äkkiä ihmettelen, miksi levottomat käteni ovat taskuun ajautuneet. Eihän se edes ole tässä tilanteessa sopivaa. Otan nopeasti ne pois taskusta. Hymyilyttää.

Se, mistä levottomat käteni pitävät, on viittomakieli. Vieläkin yli kahdenkymmenen vuoden päästä tuntuu ihan yhtä siistiltä osata viittoa kuin silloin aluksi. Se on oikeasti kaunista, niin kuin joskus kuulee tulkkaustoimeksiannon jälkeen jonkun ”kivikuulevan” sanovan. Se on usein suorastaan lumoavaa. Koen oloni etuoikeutetuksi, koska olen päässyt osaksi tätä maailmaa, viittomakielistä maailmaa. Taito viittoa on yksi parhaista asioista, mitä nämä levottomat kädet osaavat.

Juuri nyt olen haastanut levottomat käteni kirjoittamaan tätä blogia. Levottomat kädet tekevät työtä sekä tietokoneen näppäimillä suomen kielen kanssa että vapaassa tilassa edessäni suomalaisen viittomakielen parissa. Tämän blogikirjoituksen innoittajana toimi Knit ’n’ Tag –tapahtuman koskettavat puut Ruttopuistossa (ks. kuva 1.).  Jos sinun levottomat kätesi osaavat viittoa, niin ota ne nyt esille, laita nyrkkiin, nosta etusormet pystyyn, pidä tämä käsien asento (käsimuoto /G/) seuraavien rivien ajan ja viito:

   Täh? Virkattua
   metsää mä ihmettelen.
   Yksin hymyilen
   tähtiä sydämiä
   lähellä, ihmettelen.

Kuva 1.

Tämä ei ole kiitosruno rakastajalle, eikä missään nimessä valitus (Suosituin tanka-runouden käyttömuoto on sen pitkän historian ajan ollut toimia salaisena viestinä rakastavaisten välillä. Tanka-runojen luonnetta kuvataan valittavaksi. (Wikipedia 2012.)), vaan kiitosruno kaikille Knit ’n’ Tag -tapahtuman näytteillepanoon osallistuneille levottomille käsille. Aivan mahtavaa. Löysin yllättäen itseni hymyilemästä keskellä Helsinkiä. Voimaannuttava kokemus.

Mitä nyt? Levottomat kädet pysähtyvät, niitä paleltaa. Vielä pari kuvaa. Zoomaa, laukaise ja vangitse. Kauniita värejä. Vaivannäköä ja iloa. Lämpöä ja huumoria. Luovuutta. Taitoa. Levottomat kädet kohmeessa. Pakko lopettaa. Ja pakko myöntää, että alkaa olla syksy. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan levottomat kädet kaipaavat suojaa, sormikkaita tai rukkasia, mitä vain pysyäkseen lämpiminä. Linssisuojus paikoilla ja virta pois päältä. Tämä oli tällä kertaa tässä.

Minun levottomat käteni tuntuvat löytäneen merkityksensä. Merkitystä ja merkityksellisiä kokemuksia myös sinun levottomille, levollisille, tms. käsillesi.

=) Outi M

Lähde: Wikipedia. 2012. Tanka.Viitattu 10.11.2012. Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka

jk. Tässä vielä muutama makupala Ruttopuistosta:

Kuva 2.

 

Kuva 3.

                                                            

Kuva 4.

Knit ’n’ Tag Ruttopuistossa 25.8.-27.9.2012:

Kuva 1. (puu 53) Knit or Die – ryhmän puu

Kuva 2. (puu 134) Puu: Se oikea

Kuva 3. vasemmalta oikealla neljä etummaista puuta

             (puu 29) Nuorten toimintakeskus Kipinän/Hgin kaupungin nuorisoasiainkeskus puu      

             (puu 28) Helena Pereiran puu
             (puu 26) Jakomäen nuorisotalon/Hgin kaupungin nuorisoasiainkeskus puu
             (puu 27) Harjun nuorisotalon/Hgin kaupungin nuorisoasiainkeskus puu

Kuva 4. (puu 4) Niina Rauhan puu

Kuvat: Outi Mäkelä

Oppimisen ja työn iloa

Viittomakielentulkin työ on vaikeaa ja vastuullista - sanotaan. Monet sanovat, että jo pelkästään suomalaisen viittomakielen oppiminen on vaativaa, puhumattakaan tulkkausprosessin halinnan oppimisesta. Hyvin vaikealta tuntuu myös näiden asioiden opettaminen siten, että opiskelijoilla olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet suoritua hyvällä tasolla.

Kuinka naurettavaa on tässä yhteydessä kirjoittaa siis työn tai oppimisen ilosta varsinkin, kun  erityisesti onnistumisen tunteesta syntyvän ilon ajatellaan usein olevan täydellisen suorituksen seurasta? On syytä tuntea iloa jos ja kun kaikki on mennyt "nappiin". Tavalla tai toisella erittäin vaativan suorituksen ollessa kyseessä tällainen täydellinen suoriutuminen on kuitenkin hyvin harvinaista ja usein mahdotonta. Miten siis viittomakielen opiskelija,  opettaja tai tulkki voisi kokea työn iloa?

Itse olen viime aikoina paljon pohtinut käsitettä "riittävän hyvä". Mitä on "riittävän hyvä" suoriutuminen ja miten voisin itse oppia olemaan tyytyväinen omaan tekemiseen tällaisen riittävän hyvän suoriutumisen jälkeen? Tällaisen riittävän hyvän arviointi vaatiikin paljon sen miettimistä, mikä on juuri näissä olosuhteissa, näillä aikaresursseilla, tässä taloudellisessa tilanteessa ja nykyisellä osaamistasolla hyvää suoriutumista.Tämä myös tarkoittaa sen pohtimista, millaisista omaan työhön liittyvistä tavoitteista näissä olosuhteissa voi perustellusti luopua (ilman, että tällaisesta tavoitteiden laskemisesta tarvitsee kantaa syyllisyyttä). Erityisesti vaikeina aikoina kaikkein opettavaisinta on sen oivaltaminen, mikä omassa työssä on kaikkein tärkeintä. Tämä tarkoittaa tällaisten tärkeiden asioiden priorisointia ja sen hyväksymistä, että tällaisen aikana muiden työhön tai opintoihin kuuluvien asioiden "riittävän hyvä taso" voi olla selkeästi alempi kuin kaikkein tärkeimmistä asioista suoriutumisen taso.

Iloa voi siten kokea työpäivän jälkeen vaikkapa siitä, että "kaikki potilaat saivat lääkkeensä ja pääsivät vessaan" (kuten eräs hoitajatuttavani totesi kaoottisen päivän jälkeen sairaalassa, kun moni hoitaja oli yhtä aikaa sairaana). Jonain toisen päivänä ja toisissa olosuhteissa on mahdollista kuunnella potilasta ja tehdä hoitotoimenpiteet erityisellä pieteetillä ja tuntea tästä iloa ja ylpeyttä. Molemmat ilonaiheet ovat aivan yhtä oikeutettuja!

Elokuun uudet tuulet

Niin ne vuodet vierivät...

Tasan 30 vuotta sitten syksyllä 1982 olin silloisen kouluhallituksen (nykyisin opetushallitus) työryhmässä suunnittelemassa uutta viittomakielialan koulutusta - ensimmäistä kertaa oli mahdollisuus suorittaa päätoimisesti alan opintoja. Kuurojen Liitto oli siihen asti järjestänyt viittomakielen tulkeille ja opettajille parin viikon mittaisia kursseja. Turun kristillisessä opistossa ja Kuopiossa Pohjois-Savon opistolla aloitettiin yhden lukuvuoden mittainen koulutus syksyllä 1983. Vuonna 1986 koulutus laajeni kaksivuotiseksi, vuonna 1988 kolmivuotiseksi ammatilliseksi koulutukseksi. Seuraava vaihe oli muuttuminen korkeakoulutasoiseksi 140 opintoviikon tutkinnoksi vuonna 1998 Humanistiseen ammattikorkeakouluun (Kuopio) ja Diakonia-ammattikorkeakouluun (Turku).

Tällä hetkellä tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä. Samat ammattikorkeakoulut jatkavat koulutuksen antamista tähtäimenä Viittomakielentulkki (AMK) -tutkinto. HUMAKissa koulutusta annetaan Kuopion lisäksi myös Helsingissä. Neljän vuoden päätoiminen opiskelu tuottaa tulkkeja, joiden päätyökielet ovat suomen kieli ja suomalainen viittomakieli. valmistuttuaan he voivat omista valinnaisista opinnoistaan riippuen käyttää tulkatessaan myös puhetta tukevia tai korvaavia menetelmiä tai opettaa viittomakommunikaatiota.

Perustutkinnon (BA) lisäksi vuodesta 2009 alkaen on ollut mahdollista suorittaa myös ylempi korkeakoulututkinto (MA) Viittomakielentulkki (ylempi AMK). HUMAKin ja Diakin yhteinen Viittomakielen tulkkitoiminnan koulutusohjelma ja HUMAKin yhdessä Magdeburg-Stendahlin ja Heriot Wattin kanssa toteuttama englanninkielinen EUMASLI (European Master in Sign Language Interpreting) tuottavat lisää laadukkaita alan asiantuntijoita. Sekä perustutkintojen että ylempien tutkintojen kautta saadaan tehtyä tärkeää viittomakieli- ja tulkkausalaa kehittävää tutkimusta. 

Kolme vuosikymmentä viittomakielialan kouluttajana ja kehittäjänä - olisiko voinut olla joku muu ala, jossa olisi viihtynyt yhtä hyvin ja joka olisi antanut niin paljon? Matkani viittomakielisessä yhteisössä on ollut mahtava! Matka jatkuu edelleen, mutta ehkä vähän toisenlaisena. HUMAKissa tulee seuraavien 4-5 vuoden aikana tapahtumaan suuria rakenteellisia muutoksia. Koska eläköitymiseni on lähestymässä 1-2 vuoden päästä, halusin pyytää siirtymistä muihin tehtäviin, jotta tulkkausalalle saataisiin koko muutosprosessin ajaksi vastuullinen vetäjä. Niinpä Tulkkausalan yksikköön valittiin 1.8.2012 lukien uusi johtaja Eeva Salmi, joka on toiminut tähän asti yliopettajanamme - hän luotsaa HUMAKin uuteen tulevaisuuteen. Minä jatkan edelleen tulkkikoulutustehtävissä koulutuspäällikön nimikkeellä.

Eeva on aloittanut oman polkunsa viittomakielisessä yhteisössä vuonna 1984 - hän oli opiskelijana toisessa vuoden mittaisessa koulutuksessa Kuopiossa. Sen jälkeen hän on meritoitunut  monien koulutusten ja työkokemusten kautta Tulkkausalan johtajan tehtäviin. Hänen ja Mikko Laakson kirjoittama opus Maahan lämpimään kertoo Suomen viittomakielisten historiasta. Hän on siis hyvin tietoinen paitsi viittomakielisten myös tulkkikoulutuksen historiasta ja osaa johtajan työssään hyödyntää molempia - ilman historiaa ei ole tulevaisuutta.

Toivotan Eevalle lämpimästi onnea ja menestystä viittomakieli- ja tulkkausalan kehittäjänä!

Tutkimus kielellisten tukipalvelujen tarpeesta sisäkorvaistutteen saaneilla kuuroilla lapsilla ja nuorilla

Sisäkorvaistute 

on sähköinen kuulon apuväline, joka mahdollistaa niin kuuroina syntyneille kuin kuulonsa myöhemmin menettäneillekin ympäristön äänien aistimisen huomattavasti paremmin entisenlaisiin kuulokojeisiin verrattuna. Pieni, mutta hintava laite (20–30 000 euroa) sisältää sekä ihon päällä olevia että ihonalaisia osia, jotka muokkaavat ja välittävät ympäristön ääniä sähköisessä muodossa sisäkorvan ohi suoraan kuulohermoon. Laitteen sisäiset osat asennetaan leikkauksessa kalloluuhun ja sisäkorvaan. Henkilön iästä ja kuulovian luonteesta riippuen ääniaistimuksiin harjoittuminen vie eripituisia aikoja, ja kolmisenkymmentä prosenttia sisäkorvaistutteen käyttäjistä ei kuule laitteen avulla riittävästi ymmärtääkseen puhetta ilman muuta visuaalista tukea.

Kuva Dick Sijtsma

Sisäkorvaistutteita on Suomessa asennettu jo parisenkymmentä vuotta. Vuoteen 2011 mennessä sen oli saanut 700 henkilöä. Maailmanlaajuisesti sisäkorvaistute on jo yli 150 000:lla, joista yli puolet on lapsia. Kuuroina syntyneille lapsille – joita syntyy Suomessa noin 25–30 vuosittain – istutteesta on tullut rutiinihoito, sillä se asennetaan lähes kaikille. Nykyisin leikkaus tehdään myös mahdollisimman varhain, noin vuoden iässä ja usein molemminpuolisena. Lisäksi sisäkorvaistutetta käyttävä lapsi saa pitkäaikaista kuulon ja puheen kuntoutusta, joka yleensä jatkuu läpi kouluiän.

Kuultu vai nähty kieli?

Sisäkorvaistutteen ansiosta yli puolet kuuroista lapsista omaksuu puhutun kielen ensimmäiseksi kielekseen viittomakielen sijaan. Samaten yli puolet sisäkorvaistutetta käyttävistä lapsista ja nuorista osallistuu yleisopetukseen erityisopetuksen sijaan. Kuuleminen ei kuitenkaan ole vaivatonta hälyisissä ympäristöissä ja ryhmätilanteissa, joille suurin osa koulupäivästä rakentuu. Tämän vuoksi yleisopetukseen osallistuvilla on useimmiten tukenaan henkilö- tai luokkakohtainen avustaja tai tulkki.

Lasten ja nuorten kanssa käytetty kielenmuoto ei kuitenkaan välttämättä ole enää viittomakieltä kuten ennen sisäkorvaistutteen tuloa. Tämän vuoksi HUMAKissa käynnistettiin vuonna 2011 tutkimushanke, jossa selvitetään, millaiset kommunikatiiviset tuki- ja muut kuntoutuspalvelut sisäkorvaistutetta käyttäville ovat tarpeen. Nyt tehtävä kysely- ja haastattelututkimus kohdistetaan 10–20-vuotiaisiin nuoriin. Tutkimus päättyy vuoden 2012 lopussa, ja sen pääasiallisena rahoittajana toimii Kela.

Eräitten ulkomaisten kartoitusten pohjalta on alustavasti jo tietoa siitä, että sisäkorvaistutetta käyttävän henkilön avustaja toimii enemmänkin kielen fasilitaattorina kuin tulkkina: Hän esimerkiksi toistaa kuullun selkeästi artikuloiden tai siirtää puhutun viestin kirjoitettuun muotoon esimerkiksi vieraan kielen tunnilla. Hän saattaa myös kirjoittaa muistiinpanot silloin, kun opiskelija haluaa keskittyä kuuntelemiseen tai hän valmentaa oppilasta tulevan aiheen käsitteisiin tai viittomiin ennen varsinaista oppituntia.

Kentältä kantautuneiden viestien mukaan opiskelutulkkimme ovat jo joutuneet sopeuttamaan toimintaansa edellä kuvattuun suuntaan, ja siirtymään ainakin osin kieltenvälisestä tulkkauksesta yhden kielen sisällä tapahtuvaksi toiminnaksi, vaikka koulutuksessa ei heitä ole tähän paljoakaan valmennettu. Siksi tulossa oleva selvitys tulee enemmän kuin tarpeeseen, jotta voimme muuntaa tulkkikoulutuksen sisältöjä uutta tilannetta noudattaviksi – ja sisäkorvaistutetta käyttävien parhaaksi.

Teksti
Päivi Rainò
Projektin tutkija, fil. toht.

• Lue Rainòn julkaisu sisäkorvaistutteista

Etätulkkausta tuottamassa

”Kelan etätulkkauspalvelu, hyvää huomenta”, viittoo tulkki tietokoneen ääressä studiossa. Jossain päin Suomea viittomakielinen asiakas istuu keittiön pöydän ääressä tietokoneineen ja viittoo web-kameralle: ”Huomenta. Haluaisin varata ajan lääkärille. Tässä on puhelinnumero.” Tulkki näppäilee numeron ja sairaanhoitajan vastatessa sanoo: ”Kelan etätulkkauspalvelusta, hyvää huomenta. Teille on tulossa viittomakieleltä tulkattu puhelu.” Tästä eteenpäin puhelu ja ajanvaraus hoituvat normaaliin tapaan. Viittomakielinen asiakas viittoo asiansa, tulkki puhuu sen puhelimeen, hoitaja ehdottaa aikaa, jonka tulkki viittoo asiakkaalle. Kun asia on hoidettu ja aika varattu, puhelu terveyskeskukseen päätetään. Asiakas haluaa soittaa vielä matkatoimistoon ja antaa puhelinnumeron tulkille. Äskeinen toistuu, puhelun aikana kysellään matkavaihtoehtoja, vertaillaan hintoja ym.

Opetustulkkikeskus Otto pääsi vuodenvaihteessa mukaan tuottamaan etätulkkausta Kelalle. Kela on vastannut kuulo- ja puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalveluiden järjestämisestä syyskuusta 2010 alkaen ja lokakuusta 2011 tulkkauspalvelua on järjestetty myös etätulkkauksena. Parhaillaan menossa olevassa etätulkkauksen testijaksossa on mukana noin 50 kuulo- ja puhevammaista henkilöä.

Aikaisemmin Suomessa on toteutettu etätulkkausta projekteissa ja pysyvänä toimintana sekä viittomakielen että puhuttujen kielten tulkkauksessa. Kelan järjestelmä on kuitenkin ensimmäinen valtakunnallisesti yhtenäinen malli, jossa sekä etätulkkausjärjestelmä että palvelutuottajat on kilpailutettu.

Kohti kielellistä tasa-arvoa

Kuva: Krista Kuikka

Etätulkkauksessa asiakas on oman tietokoneensa ääressä vaikkapa kotona tai työpaikalla ja tulkki on vastaavan laitteen ääressä studiossa. Studiosta otetaan yhteys kolmanteen osapuoleen – varataan lääkäriaika, tilataan esitteitä matkatoimistosta, kysytään kummitädin kuulumisia tai tehdään valitus viallisesta tuotteesta. Joskus kuuleva ja kuulovammainen henkilö voivat olla samassa paikassa ja tulkki tulkkaa studiosta. Kyseessä voi olla vaikkapa taloyhtiön kokous, kuuroutuneiden kerho tai kotisairaanhoitajan vierailu kuuron vanhuksen luona.

Tulkkaustilanteet liittyvät monenlaisiin arkielämän asioihin, kuten työhön, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen. Etätulkkaus, kuten muutkin tulkkauspalvelut, on asiakkaalle maksutonta. Kela hankkii palvelun käyttöön tarkoitetut atk-laitteet ja käyttöyhteydet. Kela vastaa myös laitteiden käytöstä aiheutuvista kustannuksista sekä käytönopastuksesta.

Etätulkkaus tarjoaa monelle syrjäseudun kuurolle paremman mahdollisuuden kielelliseen tasa-arvoon. Ei tarvitse ajaa kymmeniä kilometrejä kirkolle kysymään jotain asiaa, kun sen voi hoitaa soittamalla etätulkkauspalvelun kautta.

Linkki koulutuksen ja työelämän välillä 

Opetustulkkikeskus poikkeaa muista Kelan palveluntuottajista siinä, että toiminnan lähtökohtana on olla osa viittomakielentulkkikoulutusta: opiskelijat osallistuvat toimintaan koko ajan ja saavat ohjausta ammatissa toimivilta viittomakielen tulkeilta.

Rooli tulkkauspalveluiden tuottajana avaakin tärkeitä linkkejä koulutuksen ja työelämän välille. Esimerkiksi etätulkkauksen osalta saadaan jatkuvasti ajankohtaista tietoa palvelun toteuttamisesta ja päästään mukaan uuden palvelun kehittämistyöhön. Oton kautta voimme välittää tiedon perusopetukseen ja omalta osaltamme vaikutamme opetussuunnitelmatyöhön. Toisaalta viittomakielialan yksikön kokemus- ja tutkimustieto voidaan välittää Kelalle ja tulkkausalanpalveluntuottajille yhteistyöverkoston kautta. Opetustulkkikeskus on tärkeä linkki viittomakielentulkkikoulutuksen ja työelämän välissä.

Kelan etätulkkauspalveluita tuotetaan eri palveluntuottajan muodostamassa ryhmittymässä, johon kuuluvat HUMAKin lisäksi Honkalampi-säätiö, Omnivis Oy, Evantia Oy ja alihankkijoina Signline Oy ja Mokoma Oy.

Teksti:
Helmi Koukka
Projektityöntekijä TKI-HUMAK Otto

Mikko Karinen
TKI-päällikkö TKI-HUMAK Otto

Uuden edessä

Tämä kevät tuo mukanaan HUMAKille uuden rakenteen - uuden uljaan HUMAKin rakentaminen tulee viemään 4 - 5 vuotta! Viittomakielentulkkien koulutus jatkuu kuitenkin edelleen sekä pääkaupunkiseudulla että Kuopiossa. Uuden rakenteen perusideana on, että jokaisessa yksikössä (pääkaupunkiseutu, Kuopio, Turku ja Jyväskylä) on myös TKI-keskus, jonka kautta työelämä tulee lähemmäs opiskelijoiden arkea.

Samaan aikaan olemme rakentamassa uutta opetussuunnitelmaa, joka otetaan käyttöön syksyllä 2014. Siinä suunnittelutyössä vahvana periaatteena on opetuksen ja työelämän entistä vahvempi integroituminen eli opetussuunnitelma tukee vahvasti HUMAKin rakenteellista kehittämistä.

Olemme jo pari vuotta sitten ehdottaneet humanistisen ja kasvatusalan kehittämisprojektissa, että Viittomakielentulkin koulutusohjelman nimi muuttuisi Tulkkauksen koulutusohjelmaksi, ammattinimike Viittomakielentulkki AMK muuttuisi Tulkki AMK:si, jota sitten täsmennettäisiin mistä tulkkauksesta on kyse. Tämä siksi, että jo nyt Diakissa opiskellaan myös Suomessa harvinaisten puhuttujen kielten tulkeiksi, sekä myös siksi, että entiseen viittomakielentulkin koulutusohjelmaan on työelämästä tulleiden tarpeiden vuoksi syytä lisätä uudenlaisia vahvoja suuntautumisia. Koulutusohjelmasta ei siis enää valmistu yksinomaan viittomakielen tulkkeja.

Viittomakielen tulkkauksen lisäksi tällä hetkellä tulkkauspalveluyrityksissä tarjotaan tulkkausta erilaisilla menetelmillä mm. kirjoitustulkkausta ja viitotun puheen tulkkausta. Tulkkauspalvelulaki mahdollistaa tulkkauksen puhevammaisille eli myös heidän tulkeilleen olisi syytä saada korkeakoulutasoisia opintoja.

Olemme keskustelleet HUMAKin viittomakielialan työelämän neuvottelukunnassa useampaan otteeseen tulevaisuuden haasteista. Yksikön ohjaus- ja kehittämisryhmän edustajat ovat haastatelleet alan edunvalvontajärjestöjen, tulkkauspalveluyritysten sekä tulkkien ammattijärjestön edustajia. Keskustelu alan kehittämisestä jatkuu edelleen, sillä yhdessä neuvottelukunnan kanssa tulemme järjestämään heti alkusyksystä toimialaa kartoittavan ja kehittävän seminaarin. Meillä kouluttajilla pitää olla selkeä käsitys siitä, millaisia tulkkeja, alan asiantuntijoita, tulkkausalan työelämässä tarvitaan. Kelan tuottamat tilastot auttavat antamaan suuntaviivoja tulkkien tarpeesta ja koulutuksen kehittämisestä.

Minulla henkilökohtaisesti on ollut mahtava 30 vuoden matka ammatillisen tulkkikoulutuksen kehittämisessä - 30 vuodessa on päästy ammatillis-sivistävästä koulutuksesta opistoasteen viittomakielentulkin tutkinnon kautta BA- ja MA- tasoisiin korkeakoulututkintoihin. Matkalla on oltu monta kertaa uuden asian edessä. Mahtava matka tulkkikoulutuksen kehittämisessä jatkuu vahvasti - ja taas olemme uuden edessä.