Tutkimus kielellisten tukipalvelujen tarpeesta sisäkorvaistutteen saaneilla kuuroilla lapsilla ja nuorilla

Sisäkorvaistute 

on sähköinen kuulon apuväline, joka mahdollistaa niin kuuroina syntyneille kuin kuulonsa myöhemmin menettäneillekin ympäristön äänien aistimisen huomattavasti paremmin entisenlaisiin kuulokojeisiin verrattuna. Pieni, mutta hintava laite (20–30 000 euroa) sisältää sekä ihon päällä olevia että ihonalaisia osia, jotka muokkaavat ja välittävät ympäristön ääniä sähköisessä muodossa sisäkorvan ohi suoraan kuulohermoon. Laitteen sisäiset osat asennetaan leikkauksessa kalloluuhun ja sisäkorvaan. Henkilön iästä ja kuulovian luonteesta riippuen ääniaistimuksiin harjoittuminen vie eripituisia aikoja, ja kolmisenkymmentä prosenttia sisäkorvaistutteen käyttäjistä ei kuule laitteen avulla riittävästi ymmärtääkseen puhetta ilman muuta visuaalista tukea.

Kuva Dick Sijtsma

Sisäkorvaistutteita on Suomessa asennettu jo parisenkymmentä vuotta. Vuoteen 2011 mennessä sen oli saanut 700 henkilöä. Maailmanlaajuisesti sisäkorvaistute on jo yli 150 000:lla, joista yli puolet on lapsia. Kuuroina syntyneille lapsille – joita syntyy Suomessa noin 25–30 vuosittain – istutteesta on tullut rutiinihoito, sillä se asennetaan lähes kaikille. Nykyisin leikkaus tehdään myös mahdollisimman varhain, noin vuoden iässä ja usein molemminpuolisena. Lisäksi sisäkorvaistutetta käyttävä lapsi saa pitkäaikaista kuulon ja puheen kuntoutusta, joka yleensä jatkuu läpi kouluiän.

Kuultu vai nähty kieli?

Sisäkorvaistutteen ansiosta yli puolet kuuroista lapsista omaksuu puhutun kielen ensimmäiseksi kielekseen viittomakielen sijaan. Samaten yli puolet sisäkorvaistutetta käyttävistä lapsista ja nuorista osallistuu yleisopetukseen erityisopetuksen sijaan. Kuuleminen ei kuitenkaan ole vaivatonta hälyisissä ympäristöissä ja ryhmätilanteissa, joille suurin osa koulupäivästä rakentuu. Tämän vuoksi yleisopetukseen osallistuvilla on useimmiten tukenaan henkilö- tai luokkakohtainen avustaja tai tulkki.

Lasten ja nuorten kanssa käytetty kielenmuoto ei kuitenkaan välttämättä ole enää viittomakieltä kuten ennen sisäkorvaistutteen tuloa. Tämän vuoksi HUMAKissa käynnistettiin vuonna 2011 tutkimushanke, jossa selvitetään, millaiset kommunikatiiviset tuki- ja muut kuntoutuspalvelut sisäkorvaistutetta käyttäville ovat tarpeen. Nyt tehtävä kysely- ja haastattelututkimus kohdistetaan 10–20-vuotiaisiin nuoriin. Tutkimus päättyy vuoden 2012 lopussa, ja sen pääasiallisena rahoittajana toimii Kela.

Eräitten ulkomaisten kartoitusten pohjalta on alustavasti jo tietoa siitä, että sisäkorvaistutetta käyttävän henkilön avustaja toimii enemmänkin kielen fasilitaattorina kuin tulkkina: Hän esimerkiksi toistaa kuullun selkeästi artikuloiden tai siirtää puhutun viestin kirjoitettuun muotoon esimerkiksi vieraan kielen tunnilla. Hän saattaa myös kirjoittaa muistiinpanot silloin, kun opiskelija haluaa keskittyä kuuntelemiseen tai hän valmentaa oppilasta tulevan aiheen käsitteisiin tai viittomiin ennen varsinaista oppituntia.

Kentältä kantautuneiden viestien mukaan opiskelutulkkimme ovat jo joutuneet sopeuttamaan toimintaansa edellä kuvattuun suuntaan, ja siirtymään ainakin osin kieltenvälisestä tulkkauksesta yhden kielen sisällä tapahtuvaksi toiminnaksi, vaikka koulutuksessa ei heitä ole tähän paljoakaan valmennettu. Siksi tulossa oleva selvitys tulee enemmän kuin tarpeeseen, jotta voimme muuntaa tulkkikoulutuksen sisältöjä uutta tilannetta noudattaviksi – ja sisäkorvaistutetta käyttävien parhaaksi.

Teksti
Päivi Rainò
Projektin tutkija, fil. toht.

• Lue Rainòn julkaisu sisäkorvaistutteista

Etätulkkausta tuottamassa

”Kelan etätulkkauspalvelu, hyvää huomenta”, viittoo tulkki tietokoneen ääressä studiossa. Jossain päin Suomea viittomakielinen asiakas istuu keittiön pöydän ääressä tietokoneineen ja viittoo web-kameralle: ”Huomenta. Haluaisin varata ajan lääkärille. Tässä on puhelinnumero.” Tulkki näppäilee numeron ja sairaanhoitajan vastatessa sanoo: ”Kelan etätulkkauspalvelusta, hyvää huomenta. Teille on tulossa viittomakieleltä tulkattu puhelu.” Tästä eteenpäin puhelu ja ajanvaraus hoituvat normaaliin tapaan. Viittomakielinen asiakas viittoo asiansa, tulkki puhuu sen puhelimeen, hoitaja ehdottaa aikaa, jonka tulkki viittoo asiakkaalle. Kun asia on hoidettu ja aika varattu, puhelu terveyskeskukseen päätetään. Asiakas haluaa soittaa vielä matkatoimistoon ja antaa puhelinnumeron tulkille. Äskeinen toistuu, puhelun aikana kysellään matkavaihtoehtoja, vertaillaan hintoja ym.

Opetustulkkikeskus Otto pääsi vuodenvaihteessa mukaan tuottamaan etätulkkausta Kelalle. Kela on vastannut kuulo- ja puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalveluiden järjestämisestä syyskuusta 2010 alkaen ja lokakuusta 2011 tulkkauspalvelua on järjestetty myös etätulkkauksena. Parhaillaan menossa olevassa etätulkkauksen testijaksossa on mukana noin 50 kuulo- ja puhevammaista henkilöä.

Aikaisemmin Suomessa on toteutettu etätulkkausta projekteissa ja pysyvänä toimintana sekä viittomakielen että puhuttujen kielten tulkkauksessa. Kelan järjestelmä on kuitenkin ensimmäinen valtakunnallisesti yhtenäinen malli, jossa sekä etätulkkausjärjestelmä että palvelutuottajat on kilpailutettu.

Kohti kielellistä tasa-arvoa

Kuva: Krista Kuikka

Etätulkkauksessa asiakas on oman tietokoneensa ääressä vaikkapa kotona tai työpaikalla ja tulkki on vastaavan laitteen ääressä studiossa. Studiosta otetaan yhteys kolmanteen osapuoleen – varataan lääkäriaika, tilataan esitteitä matkatoimistosta, kysytään kummitädin kuulumisia tai tehdään valitus viallisesta tuotteesta. Joskus kuuleva ja kuulovammainen henkilö voivat olla samassa paikassa ja tulkki tulkkaa studiosta. Kyseessä voi olla vaikkapa taloyhtiön kokous, kuuroutuneiden kerho tai kotisairaanhoitajan vierailu kuuron vanhuksen luona.

Tulkkaustilanteet liittyvät monenlaisiin arkielämän asioihin, kuten työhön, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen. Etätulkkaus, kuten muutkin tulkkauspalvelut, on asiakkaalle maksutonta. Kela hankkii palvelun käyttöön tarkoitetut atk-laitteet ja käyttöyhteydet. Kela vastaa myös laitteiden käytöstä aiheutuvista kustannuksista sekä käytönopastuksesta.

Etätulkkaus tarjoaa monelle syrjäseudun kuurolle paremman mahdollisuuden kielelliseen tasa-arvoon. Ei tarvitse ajaa kymmeniä kilometrejä kirkolle kysymään jotain asiaa, kun sen voi hoitaa soittamalla etätulkkauspalvelun kautta.

Linkki koulutuksen ja työelämän välillä 

Opetustulkkikeskus poikkeaa muista Kelan palveluntuottajista siinä, että toiminnan lähtökohtana on olla osa viittomakielentulkkikoulutusta: opiskelijat osallistuvat toimintaan koko ajan ja saavat ohjausta ammatissa toimivilta viittomakielen tulkeilta.

Rooli tulkkauspalveluiden tuottajana avaakin tärkeitä linkkejä koulutuksen ja työelämän välille. Esimerkiksi etätulkkauksen osalta saadaan jatkuvasti ajankohtaista tietoa palvelun toteuttamisesta ja päästään mukaan uuden palvelun kehittämistyöhön. Oton kautta voimme välittää tiedon perusopetukseen ja omalta osaltamme vaikutamme opetussuunnitelmatyöhön. Toisaalta viittomakielialan yksikön kokemus- ja tutkimustieto voidaan välittää Kelalle ja tulkkausalanpalveluntuottajille yhteistyöverkoston kautta. Opetustulkkikeskus on tärkeä linkki viittomakielentulkkikoulutuksen ja työelämän välissä.

Kelan etätulkkauspalveluita tuotetaan eri palveluntuottajan muodostamassa ryhmittymässä, johon kuuluvat HUMAKin lisäksi Honkalampi-säätiö, Omnivis Oy, Evantia Oy ja alihankkijoina Signline Oy ja Mokoma Oy.

Teksti:
Helmi Koukka
Projektityöntekijä TKI-HUMAK Otto

Mikko Karinen
TKI-päällikkö TKI-HUMAK Otto

Uuden edessä

Tämä kevät tuo mukanaan HUMAKille uuden rakenteen - uuden uljaan HUMAKin rakentaminen tulee viemään 4 - 5 vuotta! Viittomakielentulkkien koulutus jatkuu kuitenkin edelleen sekä pääkaupunkiseudulla että Kuopiossa. Uuden rakenteen perusideana on, että jokaisessa yksikössä (pääkaupunkiseutu, Kuopio, Turku ja Jyväskylä) on myös TKI-keskus, jonka kautta työelämä tulee lähemmäs opiskelijoiden arkea.

Samaan aikaan olemme rakentamassa uutta opetussuunnitelmaa, joka otetaan käyttöön syksyllä 2014. Siinä suunnittelutyössä vahvana periaatteena on opetuksen ja työelämän entistä vahvempi integroituminen eli opetussuunnitelma tukee vahvasti HUMAKin rakenteellista kehittämistä.

Olemme jo pari vuotta sitten ehdottaneet humanistisen ja kasvatusalan kehittämisprojektissa, että Viittomakielentulkin koulutusohjelman nimi muuttuisi Tulkkauksen koulutusohjelmaksi, ammattinimike Viittomakielentulkki AMK muuttuisi Tulkki AMK:si, jota sitten täsmennettäisiin mistä tulkkauksesta on kyse. Tämä siksi, että jo nyt Diakissa opiskellaan myös Suomessa harvinaisten puhuttujen kielten tulkeiksi, sekä myös siksi, että entiseen viittomakielentulkin koulutusohjelmaan on työelämästä tulleiden tarpeiden vuoksi syytä lisätä uudenlaisia vahvoja suuntautumisia. Koulutusohjelmasta ei siis enää valmistu yksinomaan viittomakielen tulkkeja.

Viittomakielen tulkkauksen lisäksi tällä hetkellä tulkkauspalveluyrityksissä tarjotaan tulkkausta erilaisilla menetelmillä mm. kirjoitustulkkausta ja viitotun puheen tulkkausta. Tulkkauspalvelulaki mahdollistaa tulkkauksen puhevammaisille eli myös heidän tulkeilleen olisi syytä saada korkeakoulutasoisia opintoja.

Olemme keskustelleet HUMAKin viittomakielialan työelämän neuvottelukunnassa useampaan otteeseen tulevaisuuden haasteista. Yksikön ohjaus- ja kehittämisryhmän edustajat ovat haastatelleet alan edunvalvontajärjestöjen, tulkkauspalveluyritysten sekä tulkkien ammattijärjestön edustajia. Keskustelu alan kehittämisestä jatkuu edelleen, sillä yhdessä neuvottelukunnan kanssa tulemme järjestämään heti alkusyksystä toimialaa kartoittavan ja kehittävän seminaarin. Meillä kouluttajilla pitää olla selkeä käsitys siitä, millaisia tulkkeja, alan asiantuntijoita, tulkkausalan työelämässä tarvitaan. Kelan tuottamat tilastot auttavat antamaan suuntaviivoja tulkkien tarpeesta ja koulutuksen kehittämisestä.

Minulla henkilökohtaisesti on ollut mahtava 30 vuoden matka ammatillisen tulkkikoulutuksen kehittämisessä - 30 vuodessa on päästy ammatillis-sivistävästä koulutuksesta opistoasteen viittomakielentulkin tutkinnon kautta BA- ja MA- tasoisiin korkeakoulututkintoihin. Matkalla on oltu monta kertaa uuden asian edessä. Mahtava matka tulkkikoulutuksen kehittämisessä jatkuu vahvasti - ja taas olemme uuden edessä.

Tulkkauksen harjoittelusta

Heipparallaa, täällä kirjoittelee neljännen vuoden tulkkiopiskelija Kuopiosta! Olin suorittamassa tulkkausopintoihini kuuluvaa harjoittelua Otossa, jossa työskentelee tällä hetkellä 2 tulkkia ja yksi TKI-päällikkö (http://otto.humak.fi/opetustulkkikeskus-otto). Tykkäsin. Siellä ne tulkit vaan työskentelivät ja Mikko (edellä mainittu TKI-päällikkö) istui tietokoneen ääressä tekemässä erilaisia projekteja.

Oli tosi huippua, että sain harjoitella juuri Otossa, sillä se oli sopivalla etäisyydellä koulusta (sijaitsee samassa rakennuksessa). Niinpä pystyin kätevästi hoitamaan myös omia kouluun liittyviä asioita samalla kertaa. Harjoittelun aikana sain myös kattavan kuvan tulkin työstä, nimittäin kuukausipalkkaisen tulkin työhön kuuluu paljon muutakin kuin tulkkaus. Nykyään kun vastuu tulkkauspalveluista on siirtynyt Kelalle, tulkkaukset tulee raportoida niille tarkoitettuun ohjelmaan. Sinne kirjataan mm. tulkkauksen kesto, matka-ajat ja erilaiset lisät (mm. taktiililisä, opastus ym.). Opettelin tulkkaustilanteiden raportointia ja sain huomata, että se ei ole mitään helppoa hommaa. Tulkeillakin oli välillä vaikeuksia raportoinnin merkinnöissä. Välillä oli myös vapaampaa, sain toteuttaa luovaa puoltani tehden opetusmateriaalia.

Kiitollinen olen siitä, että tulkit ottivat minut mukaan keikoilleen, ja sain myös yrittää tulkkausta. Tästä iso kiitos kuuluu niille asiakkaille, ketkä minut tulkikseen suostuivat ottamaan J. Sain arvokasta kokemusta tulkkaustilanteesta ja palautetta tilanteen jälkeen. Tärkein harjoittelun anti oli varmaan se, että nyt tunnen itseni paremmin ja tiedän omat kykyni, mihin pystyn ja mihin pystyn vasta tulevaisuudessa. En vielä voi esimerkiksi mennä tulkkaamaan luentotilaisuutta, missä puhuja on nopeatempoinen, sillä en pysy mukana ja asioiden poisjättöä tapahtuu liikaa.

Lisäksi harjoittelu toi esiin niitä monia seikkoja, mistä koulussa puhutaan, mutta vasta työelämässä päästään kokemaan, esimerkiksi tulkin etiikkaan liittyvä puoluettomuus. Koulussa aiheesta on puhuttu, ja pohdittu erilaisia tilanteita että kuinka tulkin tulisi käyttäytyä. Harjoittelussa sain todeta, että ihan yksinkertaisessakin asiassa täytyy olla puolueeton, eikä saa antaa minkäänlaista vinkkiä asiakkaalle vaikka hän sitä pyytäisi. Itse olin tilanteessa jo sanomassa, mitä pitää tehdä, kunnes ymmärsin nopeasti että se ei kuulu tulkin tehtäviin. Tavallaan se kaikki opittu konkretisoitui harjoittelussa.

Elina Pietarinen

Kirjoitustulkkaus

Viittomakielialan yksikössä kirjoitustulkkauksen erikoistumisopintoja on tarjottu vuodesta 2009 lähtien. Ennen erikoistumisopintoja koulutusta tarjottiin avoimessa AMK:ssa pienempinä kokonaisuuksina. Kirjoitustulkkausosaaminen on viittomakielentulkin koulutukseen hyvä lisä, sillä moni asiakas edellyttää nykyisin tulkilta monipuolista kielten ja tulkkausmenetelmien hallintaa. Viittomakielentulkkien lisäksi kirjoitustulkkauksen erikoistumisopinnoissa on ollut mukana esimerkiksi kääntäjiä ja tradenomeja.

Kirjoitustulkkausta käyttävät lähinnä huonokuuloiset ja kuuroutuneet henkilöt, mutta myös viittomakieliset asiakkaat ovat viime vuosina ottaneet kirjoitustulkin viittomakielentulkin rinnalle etenkin opiskelutulkkauksessa. Kirjoitustulkkauksessa kaikki mitä tilanteessa puhutaan, kirjoitetaan näkyväksi esimerkiksi tietokoneen ruudulle tai paperille. Kirjoitustulkkaus on niin sanottua kielen sisäistä tulkkausta, koska tulkki joutuu muokkaamaan tekstiä esim. tiivistämällä. Tulkki kuvailee tekstissä myös ympäristön muita ääniä, kuten puhelimen soittoa tai luonnosta kuuluvia ääniä.

Kirjoitustulkeista on pula erityisesti Pohjois-Suomessa.

Seuraavat kirjoitustulkkauksen erikoistumisopinnot alkavat tammikuussa 2012.

Teksti on osa HUMAK-uutiskirjettä

• HUMAK-uutiskirje 2/2011 - Ajankohtaista aikuiskoulutuksessa

Pelkoa, kauhua ja vähän muutakin

Siskontyttöni pääsi opiskelemaan unelma-ammattiinsa monen hakuyrityksen jälkeen. Opetusalan ihmisenä päässäni kuhisi hyviä neuvoja hänen opiskeluaan edistämään. Hillitsin itseni ja annoin vain yhden neuvon: mene vaihtoon! Olin tyytyväinen itsehillintääni, enkä mitenkään perustellut hänelle neuvoani. Epäilen kuitenkin, ettei minulla tuolloin ollut mielessäni korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian ajatuksia elinkeinoelämän monipuolistamisesta tai Suomen kilpailu- ja innovaatiokyvystä.
Ensimmäinen perusteluni suositukselleni kansainvälisestä vaihdosta on hieman hutera, mutta kelvannee nuorelle korkeakouluopiskelijalle ainakin ajoittain: kansainvälinen toiminta on hauskaa, antoisaa, yllättävää ja yksinkertaisesti kivaa.

Toinen perusteluni liittyy kansainvälisen toiminnan niin sanottuihin huonoihin puoliin:
itse kansainvälisessä toiminnassa mukana olleena tiedän, että kansainvälinen yhteistyö voi olla erittäin rasittavaa, pitkäpiimäistä, kaikella tapaa monimutkaista, hidasta ja kärsivällisyyttä koettelevaa. Se saattaa myös herättää pelkoa, kauhua, epäilystä omasta osaamisesta, kielitaidosta ja yleistä epävarmuuden tunnetta. Hyviksi tällaiset kokemukset muuttuvat varsin pian, sillä henkilö, joka selviää koettelemuksen hetkistä on henkilö, joka tuntee itsensä varsin hyvin, tietää aiempaa enemmän muista ihmisistä, antaa heille ja heidän ajatuksilleen tilaa.

Itselleni kuitenkin kaikkein tärkeintä on ollut mahdollisuus tulla perusluonnettani rohkeammaksi henkilöksi. Aristotelesta ja varmaan muitakin viisaita hyvin vapaamielisesti muokaten: rohkeus on parhaimmillaan hyve, joka auttaa yksilöä valitsemaan oikein ja tekemään oikeita asioita pelostaan huolimatta. Tämä on luonnollisesti keskeinen elämän eväs, josta kansainvälisessä vaihdossa voi saada maistiaisia.

Näyttää siis siltä, etten pohjimmiltani ole täysin eri linjoilla kansainvälisyysstrategiankaan kanssa. Rohkeutta tarvitaan paitsi hyvään elämään yleisesti, mutta myös strategian mainitsemassa innovaatiotoiminnassa: uusien, hyvien palvelumuotojen tarjoamisessa esimerkiksi tulkkien asiakkaille. Viittomakielen tulkkien yritykset kilpailutetaan Suomessa, mutta tulkkausalan yrityksen strateginen päämäärä voi olla myös kansainvälisillä markkinoilla toimiminen. Helsingin Sanomien Kuukausliitteessä (elokuu 2011) kerrottiin niin sanotuista born global -yrityksistä, jotka tähtäävät suoraan maailmanmarkkinoille. Tulkkauksen alalla tällainen ei ole tuikitavallista, mutta tällaisenkin tulkkiyrittäjän olen kansainvälisissä ympyröissä tavannut. Eli ei mahdotonta, mutta vaatii rohkeutta!

Hyvää lukuvuotta ja runsaasti kansainvälisiä kokemuksia kaikille vanhoille ja uusille opiskelijoille!

Taas alkaa olla lukuvuosi paketissa

Onnea valmistuville!

Lähes kolmekymmentä amk-tutkinnon suorittanutta uuttaa viittomakielentulkkia lähtee HUMAKista maailmalle repussaan neljän vuoden aikana hankitut tiedot ja taidot tulkin mielenkiintoiseen ammattiin. Tulkkauspalveluyritykset avaavat ovensa, ottavat noviisit hoiviinsa ja vanhaa kisälli-mestari -periaatteella auttavat heitä kasvamaan ammatillisesti työelämän vaatimalle tasolle. Koulutus ja sen aikana tehdyt harjoittelut ovat hyvä pohja, jolle jokainen sitten rakentaa oman ammattiprofiilinsa. Opintojen loppuvaiheessa tehdyssä opinnäytetyössä yhdistyy saatu teoreettinen tieto ja käytännön taito tutkivaksi ammattilaisen työotteeksi.

"Tulkkina oleminen on kivaa!" Näin lausahti muutama vuosi sitten valmistunut tulkki. Aika kauan saa miettiä missä muussa ammatissa avautuu mahdollisuus niin monenlaisiin kokemuksiin - tulkki voi olla läsnä kaikissa inhimillisen elämän tilanteissa syntymästä kuolemaan. Tulkki voi olla tulkkaamassa synnytyksessä yhtä lailla kuin hautajaisissa, työpaikkakokouksissa yhtä lailla kuin teatteriesityksissä, pienen esikoululaisen aloittaessa opintietään yhtälailla kuin eläkkkeellä olevan mummon kansalaisopiston kudontapiirissä. Mikään ihmisen elämänkaareen liittyvä ei ole vierasta tulkeille.

Tänä keväänä valmistuu myös aikuiskoulutuksena perustutkinnon suorittaneita, jotka ovat aikaisemmin suorittaneet opistoasteen tutkinnon ja nyt työelämän ja perheen ohessa ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon.

Samoin tänä keväänä valmistuu myös ylemmän amk-tutkinnon suorittaneita. Heistä tulee kentälle työtään tutkivia tulkkeja tai organisaationsa esimiehiä. Heidän panoksensa koko viittomakieli- ja tulkkauslan kehittäjinä on merkittävä: opintoihin sisältyneet opinnäytteet, tutkimukset, tuovat alalle sellaista pitkään kaivattua tietoa, jota vain jo tulkkina toimineet, henkilökohtaista kokemusta omaavat tutkijat voivat tutkimuksensa kautta antaa.

Kiitokset mahtaville tulkkikouluttajille

Lehtorien, yliopettajien ja opintosihteerien työrupeama alkoi elo-syyskuun vaihteessa vastaanottamalla uudet, innokkaat tulkkiopiskelijat ja kesän jälkeen taas opintojensa pariin palaavat eri vaiheissa opintojaan olevat opiskelijat kampuksille. Lukuvuoden päätteessä on vielä edessä loppurutistus: valmistuvien opiskelijoiden arvioinnit, todistus portfolio- ja opinnäytetyölausuntoineen sekä uusien, syksyllä opintonsa aloittavien tulkkiopiskelijoiden valintakokeet. Siihen väliin on mahtunut kaikki mahdollinen tulkkien koulutukseen, viittomakielialan yksikköön ja HUMAKin kehittämiseen liittyvä.

TKI-HUMAK Otto ja sen opetustulkkikeskuksen väki on tuottanut tulkkaus- ja opetuspalveluita niitä tilaaville, ottanut tulkkiopiskelijoita mukaansa tutustumaan ammattilaisten työskentelyyn erilaisissa toimeksiannoissa ja ohjannut heitä käytännön tilanteissa hyvän ammattitaidon saavuttamiseksi. Oton tulkit ovat antaneet oman työskentelynsä kautta malleja toimia ammatillisesti ja eettisesti vaativissakin tilanteissa.

Teille kaikille, rakkaat VIKEläiset (VIKE tarkoittaa Viittomakielialan yksikköä), lämmin kiitos ja halaus panoksestanne kuluneen lukuvuoden aikana! Ihanaa ja rentouttavaa kesää - syksyllä meitä taas odottaa uudet haasteet.

Pitkän, kuuman kesän jälkeen

Vapaajaksojen ja kesälomien jälkeen palaamme taas kampuksille ja aloitamme lukuvuosisamban jo nyt keväällä tehtyjen suunnitelmien terävoittämisellä. Silloin saamme myös lisää tietoa ammattikorkeakoulumme rakenteellisesta kehittämisestä. Näemme mitä neljän yksityisen ammattikorkeakoulun liittouma 4Y käytännössä tarkoittaa - toivottavasti paljon rikastuttavaa yhteistyötä.

HUMAKin tulkkikouluttajiksi vakinaisiksi valitut ovat myös erinomaisesti työssään pysyneet - vanhempainvapaat, opintovapaat, vuorotteluvapaat normaaliin elämään lukien - siksi uskallan väittää, että myös tulkkien kouluttajana oleminen on kivaa!