Miksi Humak? Opiskelijanäkökulmia opiskelupaikan valintaan

Olen Vilma Pekkarinen, 22 -vuotias paljasjalkainen helsinkiläinen. Opiskelen viittomakielentulkiksi. Innostukseni viittomakieltä kohtaan heräsi jo varhaisella iällä. Olen aina pitänyt viittomakieltä kauniina ja käytännöllisenä kielenä, mutta ammattia siitä aloin harkita vasta abi-vuotenani.

Olin siihen asti kovasti halunnut suuntautua työelämässä esittävän taiteen pariin joko musiikin, sirkuksen tai näyttelemisen saralla, mutta mikään vaihtoehdoista ei tuntunut sopivalta. Sitten tulin ajatelleeksi viittomakielen tulkin ammattia ja googlasin ’viittomakielen tulkki, koulutus’. Näin törmäsin ensimmäistä kertaa Humakiin. Luettuani enemmän viittomakielentulkin koulutusohjelmasta ja Humakista olin varma, että tässä on minun ammattini. Laitoin siis hakupaperit menemään, ainoastaan yhdet, ja ne lähtivät Humakiin.

Humakissa opiskelijasta oikeasti välitetään ja pidetään huolta. Kampuksella vallitsee hyvä, lämmin ilmapiiri ja suurimmankin stressin keskellä tietää aina saavansa apua niin kanssaopiskelijoilta kuin lehtoreiltakin. Humak-opiskelussa parasta onkin ehkä ihmiset – kaikenlaiset, kaikenikäiset, kaikenkarvaiset ihmiset.

Suosittelisin Humakia kenelle vaan, joka on kiinnostunut opiskelemaan ahkerasti kannustavassa ympäristössä erilaisten ihmisten kanssa. 

Olen Marjukka Kainulainen. Opiskelen kolmatta vuotta viittomakielentulkiksi Humakin Helsingin kampuksella. Kiinnostus viittomakieltä kohtaan kasvoi vuosien varrella, kunnes välivuoden pidettyäni rohkaistuin ja hain opiskelemaan alaa. En osannut hakiessani viittomakieltä kuin vain sormiaakkosten verran, mutta viittomakielen taitoahan ei hakiessa edes vaadita. 

Hakuvaiheessa minulle oli jotenkin täysin selvää, että hakisin Humakiin. Olin kuullut koulusta paljon hyvää ja sen lisäksi toinen kampuksista sijaitsi Helsingissä.

Parasta Humakissa on ihmiset, opiskelijat ja työntekijät. Oma ryhmäni on esimerkiksi todella tiivis ja ihana porukka, jossa on aivan mahtavaa opiskella.

Suosittelen Humakia kaikille joita kiinnostaa viittomakieli ja opiskelu hyvässä porukassa.

Etätulkkausta tuottamassa

”Kelan etätulkkauspalvelu, hyvää huomenta”, viittoo tulkki tietokoneen ääressä studiossa. Jossain päin Suomea viittomakielinen asiakas istuu keittiön pöydän ääressä tietokoneineen ja viittoo web-kameralle: ”Huomenta. Haluaisin varata ajan lääkärille. Tässä on puhelinnumero.” Tulkki näppäilee numeron ja sairaanhoitajan vastatessa sanoo: ”Kelan etätulkkauspalvelusta, hyvää huomenta. Teille on tulossa viittomakieleltä tulkattu puhelu.” Tästä eteenpäin puhelu ja ajanvaraus hoituvat normaaliin tapaan. Viittomakielinen asiakas viittoo asiansa, tulkki puhuu sen puhelimeen, hoitaja ehdottaa aikaa, jonka tulkki viittoo asiakkaalle. Kun asia on hoidettu ja aika varattu, puhelu terveyskeskukseen päätetään. Asiakas haluaa soittaa vielä matkatoimistoon ja antaa puhelinnumeron tulkille. Äskeinen toistuu, puhelun aikana kysellään matkavaihtoehtoja, vertaillaan hintoja ym.

Opetustulkkikeskus Otto pääsi vuodenvaihteessa mukaan tuottamaan etätulkkausta Kelalle. Kela on vastannut kuulo- ja puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalveluiden järjestämisestä syyskuusta 2010 alkaen ja lokakuusta 2011 tulkkauspalvelua on järjestetty myös etätulkkauksena. Parhaillaan menossa olevassa etätulkkauksen testijaksossa on mukana noin 50 kuulo- ja puhevammaista henkilöä.

Aikaisemmin Suomessa on toteutettu etätulkkausta projekteissa ja pysyvänä toimintana sekä viittomakielen että puhuttujen kielten tulkkauksessa. Kelan järjestelmä on kuitenkin ensimmäinen valtakunnallisesti yhtenäinen malli, jossa sekä etätulkkausjärjestelmä että palvelutuottajat on kilpailutettu.

Kohti kielellistä tasa-arvoa

Kuva: Krista Kuikka

Etätulkkauksessa asiakas on oman tietokoneensa ääressä vaikkapa kotona tai työpaikalla ja tulkki on vastaavan laitteen ääressä studiossa. Studiosta otetaan yhteys kolmanteen osapuoleen – varataan lääkäriaika, tilataan esitteitä matkatoimistosta, kysytään kummitädin kuulumisia tai tehdään valitus viallisesta tuotteesta. Joskus kuuleva ja kuulovammainen henkilö voivat olla samassa paikassa ja tulkki tulkkaa studiosta. Kyseessä voi olla vaikkapa taloyhtiön kokous, kuuroutuneiden kerho tai kotisairaanhoitajan vierailu kuuron vanhuksen luona.

Tulkkaustilanteet liittyvät monenlaisiin arkielämän asioihin, kuten työhön, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen. Etätulkkaus, kuten muutkin tulkkauspalvelut, on asiakkaalle maksutonta. Kela hankkii palvelun käyttöön tarkoitetut atk-laitteet ja käyttöyhteydet. Kela vastaa myös laitteiden käytöstä aiheutuvista kustannuksista sekä käytönopastuksesta.

Etätulkkaus tarjoaa monelle syrjäseudun kuurolle paremman mahdollisuuden kielelliseen tasa-arvoon. Ei tarvitse ajaa kymmeniä kilometrejä kirkolle kysymään jotain asiaa, kun sen voi hoitaa soittamalla etätulkkauspalvelun kautta.

Linkki koulutuksen ja työelämän välillä 

Opetustulkkikeskus poikkeaa muista Kelan palveluntuottajista siinä, että toiminnan lähtökohtana on olla osa viittomakielentulkkikoulutusta: opiskelijat osallistuvat toimintaan koko ajan ja saavat ohjausta ammatissa toimivilta viittomakielen tulkeilta.

Rooli tulkkauspalveluiden tuottajana avaakin tärkeitä linkkejä koulutuksen ja työelämän välille. Esimerkiksi etätulkkauksen osalta saadaan jatkuvasti ajankohtaista tietoa palvelun toteuttamisesta ja päästään mukaan uuden palvelun kehittämistyöhön. Oton kautta voimme välittää tiedon perusopetukseen ja omalta osaltamme vaikutamme opetussuunnitelmatyöhön. Toisaalta viittomakielialan yksikön kokemus- ja tutkimustieto voidaan välittää Kelalle ja tulkkausalanpalveluntuottajille yhteistyöverkoston kautta. Opetustulkkikeskus on tärkeä linkki viittomakielentulkkikoulutuksen ja työelämän välissä.

Kelan etätulkkauspalveluita tuotetaan eri palveluntuottajan muodostamassa ryhmittymässä, johon kuuluvat HUMAKin lisäksi Honkalampi-säätiö, Omnivis Oy, Evantia Oy ja alihankkijoina Signline Oy ja Mokoma Oy.

Teksti:
Helmi Koukka
Projektityöntekijä TKI-HUMAK Otto

Mikko Karinen
TKI-päällikkö TKI-HUMAK Otto