Tutkimus kielellisten tukipalvelujen tarpeesta sisäkorvaistutteen saaneilla kuuroilla lapsilla ja nuorilla

Sisäkorvaistute 

on sähköinen kuulon apuväline, joka mahdollistaa niin kuuroina syntyneille kuin kuulonsa myöhemmin menettäneillekin ympäristön äänien aistimisen huomattavasti paremmin entisenlaisiin kuulokojeisiin verrattuna. Pieni, mutta hintava laite (20–30 000 euroa) sisältää sekä ihon päällä olevia että ihonalaisia osia, jotka muokkaavat ja välittävät ympäristön ääniä sähköisessä muodossa sisäkorvan ohi suoraan kuulohermoon. Laitteen sisäiset osat asennetaan leikkauksessa kalloluuhun ja sisäkorvaan. Henkilön iästä ja kuulovian luonteesta riippuen ääniaistimuksiin harjoittuminen vie eripituisia aikoja, ja kolmisenkymmentä prosenttia sisäkorvaistutteen käyttäjistä ei kuule laitteen avulla riittävästi ymmärtääkseen puhetta ilman muuta visuaalista tukea.

Kuva Dick Sijtsma

Sisäkorvaistutteita on Suomessa asennettu jo parisenkymmentä vuotta. Vuoteen 2011 mennessä sen oli saanut 700 henkilöä. Maailmanlaajuisesti sisäkorvaistute on jo yli 150 000:lla, joista yli puolet on lapsia. Kuuroina syntyneille lapsille – joita syntyy Suomessa noin 25–30 vuosittain – istutteesta on tullut rutiinihoito, sillä se asennetaan lähes kaikille. Nykyisin leikkaus tehdään myös mahdollisimman varhain, noin vuoden iässä ja usein molemminpuolisena. Lisäksi sisäkorvaistutetta käyttävä lapsi saa pitkäaikaista kuulon ja puheen kuntoutusta, joka yleensä jatkuu läpi kouluiän.

Kuultu vai nähty kieli?

Sisäkorvaistutteen ansiosta yli puolet kuuroista lapsista omaksuu puhutun kielen ensimmäiseksi kielekseen viittomakielen sijaan. Samaten yli puolet sisäkorvaistutetta käyttävistä lapsista ja nuorista osallistuu yleisopetukseen erityisopetuksen sijaan. Kuuleminen ei kuitenkaan ole vaivatonta hälyisissä ympäristöissä ja ryhmätilanteissa, joille suurin osa koulupäivästä rakentuu. Tämän vuoksi yleisopetukseen osallistuvilla on useimmiten tukenaan henkilö- tai luokkakohtainen avustaja tai tulkki.

Lasten ja nuorten kanssa käytetty kielenmuoto ei kuitenkaan välttämättä ole enää viittomakieltä kuten ennen sisäkorvaistutteen tuloa. Tämän vuoksi HUMAKissa käynnistettiin vuonna 2011 tutkimushanke, jossa selvitetään, millaiset kommunikatiiviset tuki- ja muut kuntoutuspalvelut sisäkorvaistutetta käyttäville ovat tarpeen. Nyt tehtävä kysely- ja haastattelututkimus kohdistetaan 10–20-vuotiaisiin nuoriin. Tutkimus päättyy vuoden 2012 lopussa, ja sen pääasiallisena rahoittajana toimii Kela.

Eräitten ulkomaisten kartoitusten pohjalta on alustavasti jo tietoa siitä, että sisäkorvaistutetta käyttävän henkilön avustaja toimii enemmänkin kielen fasilitaattorina kuin tulkkina: Hän esimerkiksi toistaa kuullun selkeästi artikuloiden tai siirtää puhutun viestin kirjoitettuun muotoon esimerkiksi vieraan kielen tunnilla. Hän saattaa myös kirjoittaa muistiinpanot silloin, kun opiskelija haluaa keskittyä kuuntelemiseen tai hän valmentaa oppilasta tulevan aiheen käsitteisiin tai viittomiin ennen varsinaista oppituntia.

Kentältä kantautuneiden viestien mukaan opiskelutulkkimme ovat jo joutuneet sopeuttamaan toimintaansa edellä kuvattuun suuntaan, ja siirtymään ainakin osin kieltenvälisestä tulkkauksesta yhden kielen sisällä tapahtuvaksi toiminnaksi, vaikka koulutuksessa ei heitä ole tähän paljoakaan valmennettu. Siksi tulossa oleva selvitys tulee enemmän kuin tarpeeseen, jotta voimme muuntaa tulkkikoulutuksen sisältöjä uutta tilannetta noudattaviksi – ja sisäkorvaistutetta käyttävien parhaaksi.

Teksti
Päivi Rainò
Projektin tutkija, fil. toht.

• Lue Rainòn julkaisu sisäkorvaistutteista

Etätulkkausta tuottamassa

”Kelan etätulkkauspalvelu, hyvää huomenta”, viittoo tulkki tietokoneen ääressä studiossa. Jossain päin Suomea viittomakielinen asiakas istuu keittiön pöydän ääressä tietokoneineen ja viittoo web-kameralle: ”Huomenta. Haluaisin varata ajan lääkärille. Tässä on puhelinnumero.” Tulkki näppäilee numeron ja sairaanhoitajan vastatessa sanoo: ”Kelan etätulkkauspalvelusta, hyvää huomenta. Teille on tulossa viittomakieleltä tulkattu puhelu.” Tästä eteenpäin puhelu ja ajanvaraus hoituvat normaaliin tapaan. Viittomakielinen asiakas viittoo asiansa, tulkki puhuu sen puhelimeen, hoitaja ehdottaa aikaa, jonka tulkki viittoo asiakkaalle. Kun asia on hoidettu ja aika varattu, puhelu terveyskeskukseen päätetään. Asiakas haluaa soittaa vielä matkatoimistoon ja antaa puhelinnumeron tulkille. Äskeinen toistuu, puhelun aikana kysellään matkavaihtoehtoja, vertaillaan hintoja ym.

Opetustulkkikeskus Otto pääsi vuodenvaihteessa mukaan tuottamaan etätulkkausta Kelalle. Kela on vastannut kuulo- ja puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalveluiden järjestämisestä syyskuusta 2010 alkaen ja lokakuusta 2011 tulkkauspalvelua on järjestetty myös etätulkkauksena. Parhaillaan menossa olevassa etätulkkauksen testijaksossa on mukana noin 50 kuulo- ja puhevammaista henkilöä.

Aikaisemmin Suomessa on toteutettu etätulkkausta projekteissa ja pysyvänä toimintana sekä viittomakielen että puhuttujen kielten tulkkauksessa. Kelan järjestelmä on kuitenkin ensimmäinen valtakunnallisesti yhtenäinen malli, jossa sekä etätulkkausjärjestelmä että palvelutuottajat on kilpailutettu.

Kohti kielellistä tasa-arvoa

Kuva: Krista Kuikka

Etätulkkauksessa asiakas on oman tietokoneensa ääressä vaikkapa kotona tai työpaikalla ja tulkki on vastaavan laitteen ääressä studiossa. Studiosta otetaan yhteys kolmanteen osapuoleen – varataan lääkäriaika, tilataan esitteitä matkatoimistosta, kysytään kummitädin kuulumisia tai tehdään valitus viallisesta tuotteesta. Joskus kuuleva ja kuulovammainen henkilö voivat olla samassa paikassa ja tulkki tulkkaa studiosta. Kyseessä voi olla vaikkapa taloyhtiön kokous, kuuroutuneiden kerho tai kotisairaanhoitajan vierailu kuuron vanhuksen luona.

Tulkkaustilanteet liittyvät monenlaisiin arkielämän asioihin, kuten työhön, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen. Etätulkkaus, kuten muutkin tulkkauspalvelut, on asiakkaalle maksutonta. Kela hankkii palvelun käyttöön tarkoitetut atk-laitteet ja käyttöyhteydet. Kela vastaa myös laitteiden käytöstä aiheutuvista kustannuksista sekä käytönopastuksesta.

Etätulkkaus tarjoaa monelle syrjäseudun kuurolle paremman mahdollisuuden kielelliseen tasa-arvoon. Ei tarvitse ajaa kymmeniä kilometrejä kirkolle kysymään jotain asiaa, kun sen voi hoitaa soittamalla etätulkkauspalvelun kautta.

Linkki koulutuksen ja työelämän välillä 

Opetustulkkikeskus poikkeaa muista Kelan palveluntuottajista siinä, että toiminnan lähtökohtana on olla osa viittomakielentulkkikoulutusta: opiskelijat osallistuvat toimintaan koko ajan ja saavat ohjausta ammatissa toimivilta viittomakielen tulkeilta.

Rooli tulkkauspalveluiden tuottajana avaakin tärkeitä linkkejä koulutuksen ja työelämän välille. Esimerkiksi etätulkkauksen osalta saadaan jatkuvasti ajankohtaista tietoa palvelun toteuttamisesta ja päästään mukaan uuden palvelun kehittämistyöhön. Oton kautta voimme välittää tiedon perusopetukseen ja omalta osaltamme vaikutamme opetussuunnitelmatyöhön. Toisaalta viittomakielialan yksikön kokemus- ja tutkimustieto voidaan välittää Kelalle ja tulkkausalanpalveluntuottajille yhteistyöverkoston kautta. Opetustulkkikeskus on tärkeä linkki viittomakielentulkkikoulutuksen ja työelämän välissä.

Kelan etätulkkauspalveluita tuotetaan eri palveluntuottajan muodostamassa ryhmittymässä, johon kuuluvat HUMAKin lisäksi Honkalampi-säätiö, Omnivis Oy, Evantia Oy ja alihankkijoina Signline Oy ja Mokoma Oy.

Teksti:
Helmi Koukka
Projektityöntekijä TKI-HUMAK Otto

Mikko Karinen
TKI-päällikkö TKI-HUMAK Otto